Oltiin metsäretkellä ja kiipeiltiin TOSI korkeilla kallioilla. Kyllä mä oon niin ylpeä Lassista, se kiipeilee kuin kauris, yhtä ketterästi ja sulavasti. ja selvästi nauttii siitä. Mami sen sijaan on aika toivoton, se on niin kömpelö, että me saadaan koko ajan varoa, ettei se reppuineen ja maastokenkineen rysähdä meidän päälle. Ei millään pahalla mami, ja kyllä säkin varmaan voit kehittyä. Ja aina kun mami on eksymäisillään, Lassi ottaa ohjat käsiinsä ja lähtee näyttämään meille tietä oikeaan suuntaan. Lassilla on ilmiömöinen taito löytää metsässä hyvät polut, joita pitkin on kiva kulkea.
Mä oon noissa kuvissa yksin, kun Lassi oli jo hyppinyt ties minne kameran ulottumattomiin. Noista kuvista ei näy, kuinka korkealla me ollaan, mutta niin korkealla käytiin, että mamia melkein huimasi (Mä luulen, että tiedän, mitä se huimaus on. Se on sitä kun hammaskiven poiston jälkeen ei millään meinaa pysyä pystyssä kun mami tulee hakemaan kotiin). Mä nautin maisemista tosi paljon ja pysähtelin istumaan ja ihailemaan keväistä luontoa. Mami sano, että pitää olla varovainen, kun linnuilla on perheen perustaminen meneillään. Me oltiin tosi nätisti eikä yhtään häiritty metsän eläimiä. Kertaakaan en edes haukkunut koko matkalla.
Sitten tultiin kotiin ja piti lukea huolella postit portinpielistä. Sinne oli kaverit jo ehtineet jättää meille viestejä.
Kaiken kaikkiaan meillä oli taas tosi hyvä retki. Hyvän retken tunnistaa siitä, että kun se on tehty, on ihanaa tulla kotipihalle ja Lassin kanssa yhtä tassua kipittää portaat ylös kotiovelle. Tästä on enää lyhyt matka omalle vahtityynylle ja hyvän mielen päivänokosille!
Luontoterveisin Leevi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti