Mun Paras Kaveri Hugo

Mä vaan halusin esitellä teille Hugon, koska se on mun paras kaveri.  Ja se tuli tänään viettämään aikaa mun kanssa.  Että oli mukavaa.  Pelattiin palloa ja loikoiltiin terassilla varjossa yhdessä.  Vaikka me ollaan tosi erilaisia hugon kanssa, niin meissä on paljon samaakin.  Niin paljon, että Hugo on mun paras kaveri.  Ja sitäpaitsi me ollaan molemmat kaloja horoskoopissa (ei muuten kumpikaan tykätä vedestä) ja mun äiti on Hugon äidin äiti.  Mä oon siis sen eno.  Silti me ollaan melkein saman ikäisiä, jo paljon yli neljä vuotta. 

Tässä kuva Hugosta.  Mun mielestä Hugo on tosi komea!

Sitten voisin kertoa, että Hugo on oikeasti tosi taitava pallomies.  Oonhan mäkin hyvä, mutta Hugo on parempi.  Hugo on myös tosi hyvä saamaan kaikkien huomion itselleen.  Se on niin viehättävä.  Ja osaa lähestyä ihmisiä silleen vetoavasti.  Mä oon kans vähän opetellut. 

On hienoa, että mulla on noin hyvä kaveri.  Tietysti mulla on aina mun veli Leevi, mutta kyllä kaverit on myös tärkeitä.  Niin että sanoisin kaikille että pitäkää hyvää huolta ystävistänne, ilman niitä jäisi moni ilo elämässä kokematta.  Niin kuin mulla nyt tänään se pallopeli.

Meillä on aina kivaa yhdessä Hugon kanssa. Ja jos Hugo vahingossa syö mun ruuat (tai mä vahingossa sen ruuat), ei sekään haittaa.   Ja tosi kiva kun taas tulit mua tapaamaan, tuu taas pian uudestaan

toivoo Lassi

Pilvisen päivän iloja

Meistä on siis tullut aika taitavia puutarhureita, kuten olette varmaan jo huomanneet. Aamulla mentiin heti kasvimaata ihailemaan.  Mami hihkui ilosta, kun sipulit oli jo nousseet maan pinnalle ja sitten löytyi myös herneen versoja.  Mä en kyllä erottanut niitä tavallisista heinistä , mutta kun mami oli niin iloinen, mäkin olin tosi iloinen, herneen versoja!

Mun suosikki kasvimaalla on tämä viinimarjapensas.  Sitä lannoittelen aika ahkerasti, ja siinä onkin tosi paljon kukkia!

Sittten mentiin tervehtimään pionia ja liljantaimia etupihalle.  Leevi jäi kasvimaata hoitamaan.  Mamin uusi mansikkapenkki oli kai tosi mukavan tuntuinen makuualusta Leeville.  Mutta kun mami huomas Leevin mansikkapenkissä, Leeville tuli kiire siirtyä muualle vahtihommiin.  Taas saatiin yksi uusi asia EI-listalle:  mansikkapenkki.

Penkissä on kolme pontevaa mansikantainta ja keskellä Leevin makuupaikka.  Minustakin paikka näyttää houkuttelevalta ja ihan kuin varta vasten meitä varten tehdyltä. 

Tänään on pilvinen päivä ja sisäpäivä. Vaikka olen suuri auringonpalvoja, vaihtelu on mukavaa.  Tänään saan taas levätä mamin kirjoituspöydän alla kaikessa rauhassa ja kuunnella tietokoneen rauhoittavaa naputusta.  Ja sitten mennäään pitkälle kävelylle.  Ja Leevi saa nauttia koko päivän pihalla pörräämisestä kun on viikonloppu ja pitää olla tarkkana että ehtii tervehtiä kaikki meidän aidan ohi kulkijat.

Rauhallisin viikonlopputerveisin Lassi

Tule rauha!

Keväinen normipäivä.  Herättiin aamulla seiskalta, sitten ulos.  Tai normista poiketen me ei saatukaan meidän ruokaa kovin nopeasti, kun mami unohtui kitkemään kukkapenkkiä.  Ja sitten se kasteli kasvimaan.  Ja sitten huomas, että kasvimaan ympäristö on täynnä heinää, ja sitten se ajoi sen pois.  Sitten vielä kaivettiin ruusulle kuoppa.  TOSI syvä kuoppa.  ja sitten kello olikin jo 11.  Eikä kukaan meistä (ei edes mami) ollut vielä saanut suupalaakaan syödäkseen.  Sellaista se on keväthulluus! 

Syömisen jälkeen mentiin kävelylle, muttei kauas, kun aurinko jo lämmitti niin kovasti.  Mukavinta oli ehkä se, kun otettiin yhdessä terassilla aurinkoa (me Leevin kanssa varjossa) ja välillä kapusin mamin syliin rapsutettavaksi (nenä kohti aurinkoa, rusketusmielessä).  Sitä iloa ei kuitenkaa kestänyt pitkään, kun taas piti mennä hommiin.

Loppupäivä onkin sujunut vaihtelevasti, työn merkeissä (mamin keväthulluus), levätessä ja kamutapaamisissa meidän pihalla.  Onneksi on hyvin leikattu nurmikko, siinä on kiva juosta kilpaa. 

Tässä keväässä on pakko olla jotain hulluusenergiaa.  Kyllähän meidän mami aina on hyvä keksimään kaikkea uutta ja yllättävää,mutta nyt se häärää kuin kaistapää aamusta iltaan.  Ehkä se kesäenergia on sitten vähän rauhallisempaa (toivottavasti).

Päiväunien tarpeessa

Muhun ei nää energiat paljoa vaikuta, olen aina hyvin lempeä, rauhallinen, mukavuudenhaluinen ja toisaalta valmis leikkiin, jos vain joku edottaa sitä.  Leevi on kyllä jos mahdollista tavallista villimpi.  Se pyörii välillä ympyrää, kun ei tiedä, mihin kaiken energian purkaisi.  Mulla on kova työ vahtia mun levotonta laumaa, välillä ottaa ihan voimille, kun olen näin pieni koira. Minä Lassi siis toivon:  tule kesä ja tuo rauha!

t. Lassi

Pienet pelimiehet

Hau kaverit!
Oltiin pari päivää vieraisilla kaupungissa.  Oli ihanaa haistella, haistella ja haistella kaikkia valloittavia aromeja, jotka tulvi nenään joka puskasta (Lassi) ja tehdä tuttavuutta uusien ja kiinnostavien koirien kanssa (Leevi).  Sitä puuhaa oli sisällä ja ulkona niin paljon, että kun eilen tultiin kotiin, nukuttiin melkein koko päivä.  Piti sulatella kaikki uudet asiat rauhassa.  Mutta taas ollaan vauhdissa!  Leevi leikkas mamin kanssa nurmikon ja mä tarkkailin tilannetta terassilta.  Sitten pelattiin palloa!

Tässä oon just napannut ilmasta pallon ja sain raikuvat aplodit!  Kannan saaliin mamille.

Peli oli tosi kivaa, mutta väsyttävää, kun  joukkue oli kerta kaikkiaan vajaalukuinen.  Sain yksin juosta koko ajan pallon perässä.  Leeviä ei taaskaan huvittanut ja kyllä mun tuli mun pelikavereita ikävä.  Oli pakko välillä huilata ja haukotella.  Sitten se pallo meni hukkaan.  Haettiin sitä aika pitkään mamin kanssa ja sitten se ONNEKSI löytyi, voidaan taas huomenna pelata palloa.

Leevi jonotti melkein koko pelin ajan portilla, jos vaikka pääsis kävelylle.  Siellä taitaa olla joku tyttö sitä odottamassa, kun se päivystää siinä portilla.  Mä en kyllä jaksais.

Mä kyllä toisaalta ymmärrän, jos joku tyttökoira ihastuu Leeviin, on se niin miehekäs ja komea!  Leevissä on vähän sellasta pelimiehen vikaa, sano mami.  Tätä mun täytyy vähän miettiä, ainakaan Leevi ei ole pallopelimies.

Tähän loppuun kuva, kun nuolen mun nenää.  Se on nimittäin jo ruskettunut tosi hyvin ja kun pidän sen kosteana, se ruskettuu vielä paremmin.  Eläköön MUSTA nenä!

Lämpimin terveisin
Vihreätassuinen Lassi

Kesäpojat

Hei taas!  Meillä on ollut niin paljon hommia, ettei mami oo ehtinyt edes kirjottelemaan.  Tärkeintä on varmaankin ollut puutarhan hoito.  Meillä oli mamin ystävä, oikein itseoppinut maailman paras puutarhanhoitaja vierailulla.  Se on kyllä niin ihana, mä en malttanut edes hortoilla omaan tyyliini pitkin pihaa, kun piti seurata Annea joka paikkaan.  Se jotenkin tajuu mua ja mä tajuun sitä.  Me hömpötettiin yhdessä.  Lassi hömpötti mamin kanssa, kun Lassi on niin uskollista sorttia.  Me tehtiin yhdessä Annen kanssa meille uusi kasvimaa.  mami autto vähän, missä osas.  Lassi ei edes yrittänyt auttaa. 
Tässä alla kuvassa mä ja Anne.  Anne rapsutaa mua.

Sitten palattiin taas arkeen ja vahtihommiin.  Mun kesävahtipaikka on meidän terassin portailla.  Siinä on sopivan viileetä ja siihen on tehty semmonen tirkistysväli, josta voin katsella suoraan tielle.  Toinen hyvä mesta on meidän auton alla.  mami vaan ei tykkää siitä, kun auto voi lähteä liikkeelle.  Miten se nyt lähtis liikkeelle, jos mami ei sitä liikuta?    No, joka tapauksessa, siellä on kaikkein paras olla oikein kuumana päivänä.  Kannan sinne aina luun mukaan, niin voin sitten välillä hoitaa hampaita kaikessa rauhassa.

Leevi vahtipaikalla

Lassillakin on vahtipaikka portaissa, mutta sisällä.  Tässä se vahtii sen vinkulekua tarkkana.

Lassi vahtipaikalla

Meidän lähipellolla oli eilen kaksi joutsenta.  TOSI isoja, suurempia kuin mami (mikä siänsä ei ole vielä kovin suuri).  harmi kun mamin paparazzi-kamera ei ollut mukana, kun Lassi pisti pystyyn joutsentanssit ojanreunalla.  Mami ei pästänyt meitä lähellekään niitä joutsenia, mutta Lassi otti kaiken ilon irti ja hyppi ja haukkui kuin Suuri ja Rohkea lintukoira.

Saa nähdä, mitä kaikkea kivaa vielä tänä viikonloppuna tapahtuukaan!

Iloterveisin  Leevi

Voi pientä juhlijaa

Me juhlittiin eilen Suomen Jääkiekkomestaruutta.  Mäkin oikein tempauduin mukaan siihen jännitykseen ja huumaan niin, että piti retuuttaa vinkulelua ihan tauotta ympäri olkkarin mattoa ja pyytää mamia vinguttamaan sitä mun kanssa.  Mutta voi että meni myöhään.  Nyt ei sitten millään jaksais kunnolla herätä tai ainakaan mennä ulos vesisateeseen.  Taidetaan vaan Leevin kanssa levätä ja nauttia voitonhuumasta tämä päivä.  Ja ihailla kun mami siivoaa niin hienosti.

Muuten, meidän kattoremontti on nyt melkein valmis.  Oli kyllä niin ahderia ja taitavia miehiä töissä.  Ja mukavia.  ne rapsutti mua ja leikki Leevin kanssa jahtileikkiä pihalla aina kun töiltänsä ehtivät.  Kiva että olitte meillä, kiitos hyvästä uudesta katosta.  Mami sanoi, että se katto on kyllä tosi tärkeä, ettei kastuta kun sade tulee. 

Meillä on nyt siis asiat tosi mukavasti.  Ja kun tarkemmin ajattelen, ainahan ne on.  Paitsi kun joudun eläinlääkäriin tai hoitoon, paitsi Koiralinnaan, siellä mä viihdyn.  Jos sais vielä jotain toivoa, niin toivoisin, että mun kaveri Hugo tulis mun kanssa leikkimään.  Jos Hugo luet tätä (tai joku lukee sulle, kun säkään et osaa lukea), niin lähetän rakkaita terveisiä sulle!  Ja lähettäisin makkaratikunkin, mutta kun juuri muistin, ettet sä tykkää siitä.

t. Lassi

Turkkilainen matto

Nää hapsut oli kiinni matossa vielä kun mami lähti jumppaan.  Kun se tuli jumpasta, hapsut oli irti.

Mami ei voinu käsittää, miten ne hapsut oli irronnu siitä matosta, joka sentään on Turkissa (kenen turkissa?) tehty käsityönä.  Sitten se koetti selvittää, kumpi meistä (vai molemmat ) on tän takana.

Tässä kuvia, joista voitte itse päätellä, kumpi näyttää syylliseltä.

Sitten mä narahdin.  Mun partakarvoista löyty Turkkilaisen maton hapsuja.  Lassin partakarvoista ei löytynyt.  Okei, tunnustetaan, mä revin, mutta Lassi kannusti.  Eli tavallaan yhdessä tehty. Ja miksi me sitten tehtiin tämä tihutyö?  No koska mami jätti meidät noin vaan ja turhauma piti purkaa johonkin.  Purettiin se sitten Turkkilaiseen mattoon. 

Mami sano että voi pahus sentään!  Ja sitten se leppyi.  Kyllä me kaikki tehdään virheitä, ja niistä voi oppia.  Me on opittu, että omaa vahtityynyä EI saa repiä.  Ja nyt samalle EI- listalle päätyi myös Turkkilainen matto.

t. Leevi

PS. katottiin eilen jääkiekko-ottelu.  Joku mies huusi siellä telkkarissa kurkku suorana, niin että mua vähän pelotti.  mami tykkäs.

Vahva tahto ja makkaratikku

mami oli tänään lähdössä YKSIN kauppareissulle.  Kuulemma piti mennä pesulaan ja kauppaan ja ostamaan tehosekoitin.  Ja autossa on kuuma.  Mä olin eri mieltä.  Sillä aikaa kun mami lastas autoon mattoja, hyppäsin muitta mutkitta takapenkille.  Ja sitten mami luuli, että mä oon karannu ja juoksenteli pitkin pihaa ja tietä huhuillen mun nimeä.  Vihdoin viimein se älys tulla katsoon autosta.  Ei muuten, mutta siellä oli kyllä tosi kuuma. 

Tässä alla lopullinen retkiryhmä lähdössä kauppareissulle.

Kiva reissu oli, nähtiin taas kaikenlaista ja arvatkaa mitä?  Saatiin makkaratikut!

Kaverit, jos jotain haluatte, toimikaa!

t. Leevi

Kielimiehiä

Nyt on taas kesä.  Ihanaa!  ja nyt on taas kuuma.  Ei aina niin ihanaa, mutta onneksi on kieli.  Muuten mä kyllä sulaisin tähän kuumuuteen.  Mun kieli on lepattanut koko päivän ja tuulettanu mun oloa vähän viileemmäksi.  onneksi voi tarvittaessa mennä vaikka auton alle suojaan, siellä on viileetä.  Mulla on vaan yksi ongelma, ja se on toi mami.  Se kun haluaa istua päivällä sisällä ja siellä on kuuma.  ja mä haluun olla siellä missä mamikin, ja sitten mulla on TOSI kuuma.  Leevillä ei oo tätä ongelmaa, kun se on niin vapaa ja itsenäinen sielu.  Se menee auton alle viileeseen ihan riippumatta siitä, missä mami on.  Mä en.

Mutta, koskaan ei ole liian kuuma palloleikeille.  MAMI TUU HEITTÄÄN PÄLLOA!

Helleterveisin Lassi

Mamin apulaiset

Me on viime päivät vaan fiilistelty ihanassa kevässäässä.  On autettu mamia puutarhassa ja sisällä ja vähän siinä kattoremontissakin.  Me ollaan molemmat hyviä puutarhamiehiä, tässä Leevi tutkii viinimarjapensaan vointia.  Kuiva on, tarvii vettä!

Sitten me autettiin kovasti uuden kasvimaan kaivamisessa, niin kuin kuvasta näkyy.

Illalla me on vetäydytty kyllä tosi aikaisin sängyn alle nukkumaan, kun päivät on niin kiireisiä.  Meidän pihalla pyörii kattomiehiä, naapurissa rakennetaan ja maanviljelijä laittaa peltoaan kevätkuntoon.  Täällä on tosi paljon hurinaa, kolinaa ja pauketta ja ihmisiä.  Vähemmästäkin pieni koira väsähtää.  Onneksi meidän kaverit käy meidän pihalla leikkimässä, niin voidaan vähän jakaa ajatuksia tästä sekavasta ajasta.  Ja järsiä yhdessä luuta nurmikolla.

Tänään Lassi oksensi aamulenkin jälkeen ja mami ajatteli että sillä on mahatauti.  Siksi mami anto vaan mulle ruokaa, mutta Lassi söi sen kokonaan, jokaisen riisinmurunkin.  Eli Lassilla ei oollu mitään tautia vaan oli nälkä.  Ja nyt on mullakin kun Lassi söi mun ruuat.  Onneksi mamin palvelutoimisto on aina auki ja nyt me mennään jääkaapille hakemaan mulle sapuskaa.

Ihanaa päivää!  toivottaa Leevi.

Järvi ja laudat

Meidän nurtsilla on paljon lautoja, valkoisia ja punaisia.  Tässä leevi ihmettelee, mistä ne on tullu ja miksi.  Meillä on kyllä juuri alkanut kattoremontti, liityisköhän ne jotenkin siihen ja niihin miehiin, jotka juoksentelee meidän omalla pihalla.

Ja sen lisäksi me ei saada juurikaan juoksennella meidän pihalla,  kun siellä on kuulemma niin paljon nauloja.  Ihan pöhkö koko kattoremontti.

Lähdettiin sitten piristämään mieltä Bodomin järven murhapaikalle.  Mä en ymmärrä noista murha-asioista mitään, mutta paikka oli tosi hieno.  just kun me tultiin sinne, aurinko tuli pitkästä aikaa pilven takaa esille ja lämmitti meitä.  Mä tykkään erityisesti tassutella kalliolla, se tuntuu tosi kivalta.  Tässä me Leevin kanssa ihaillaan suomalasita järvimaisemaa yhdessä.

Tässä mä ihailen suomalaista järvimaisemaa yksin.  Leevi ehti jo mennä ihailemaan postituksia läheisessä puskassa.

Se paikka ei tuntunut kovin synkältä, mutta mami sanoi, että mikään paikka ei tunnu synkältä kun siellä on käynyt kaksi pientä koiranpoikaa leikkimässä.

Menkää metsään!  Kehottaa Lassi

Veljekset

Tuli mieleen tänään että mä oon kyllä tosi onnellinen siitä että mulla on oma veli.  Me ollaan niin kuin Me, vaikka me ollaankin tietysti myös Leevi ja Lassi.  Me jaetaan kaikki kokemukset yhdessä (paitsi ei eläinlääkärireissuja, sinne mennään mamin kanssa kahdestaan).  Mulla on aina ollut veli mutta Leevillä ei ollut vuoteen, kun mä oon syntynyt vuoden myöhemmin kuin Leevi.  Oli Leevillä kyllä silloinkin Samu, joka on kyllä melkein kuin oma veli.  Kyllä se on tärkeää, että jokaisella on veljiä ja ystäviä.  Mun paras ystävä on Hugo.

Tässä me ollaan mökillä yhdessä leevin kanssa kun mä olen pieni.  Leevi vahti mua, etten putoa järveen enkä muutenkaan tee mitään vaarallista.

Kyllä mä tässä kuvassa näytänkin aika vahdittavalta.

Nykyään mua ei tarvi enää vahtia, mutta kyllä mä silti vieläkin tarvitsen mun veljeä. Mä nuolasen joka aamu Leeviä, kun me herätään.  Se tarkoittaa, että ihanaa kun säkin heräsit ja voitasko nyt leikkiä. 

Terveisiä kaikille toivottaa Velimies-Lassi



Metsureita

Tänään meidän pihalta kaadettiin tosi iso puu.  Mami laski sen vuosirenkaista, että se oli ainakin 75 vuotias.  Aika vanha.  Se oli meidän talon takana ja tosi komea.  Pihalla kävi tosi kova hurina kun yksi mies kiipeili puussa ja katkoi oksia ja toinen mies silppus niitä oksia sellasella koneella.  Sitten lopuksi se puun loppu rysäytettiin nurin.  Me ei saatu Lassin kanssa mennä ollenkaan ulos.  Ehdotin, että mami laittais meillekin semmoset metsurinhatut ja setten me mentäis ulos tarkkailemaan tilannetta.  Ei saatu mennä, ja kurkittiin tätä tärkeää tapahtumaa olkkarin ikkunasta.  Se metsuri oli tosi taitava kiipeilijä.  Siitä tulikin mieleen, että Lassi on niin taitava kiipeilijä, että siitä vois kyllä tulla ihan hyvä metsuri.  Toisaalta ei ehkä kun Lassi ei tykkää minkäänlaisesta hurinasta, tukankuivaajakin inhottaa sitä.

Kun puu oli kaadettu, mentiin porukalla juhlistamaan sen hienon puun pitkää elämää nakkikesteillä.  mami laittoi meille nakkitarjoilun sen kannon päälle ja voi että oli hyvät  juhlat!  Tässä vähän kuvamateriaalia kemuista.

Saisko vielä?

Kumpi ehtii...

Kannon kuningas

Mukavaa iltaa toivottaa Leevi, jonka maha on täynnä nakkeja

Vuorikiipeilyä

Oltiin metsäretkellä ja kiipeiltiin TOSI korkeilla kallioilla.  Kyllä mä oon niin ylpeä Lassista, se kiipeilee kuin kauris, yhtä ketterästi ja sulavasti.  ja selvästi nauttii siitä.  Mami sen sijaan on aika toivoton, se on niin kömpelö, että me saadaan koko ajan varoa, ettei se reppuineen ja maastokenkineen rysähdä meidän päälle.  Ei millään pahalla mami, ja kyllä säkin varmaan voit kehittyä.  Ja aina kun mami on eksymäisillään, Lassi ottaa ohjat käsiinsä ja lähtee näyttämään meille tietä oikeaan suuntaan.  Lassilla on ilmiömöinen taito löytää metsässä hyvät polut, joita pitkin on kiva kulkea. 

Mä oon noissa kuvissa yksin, kun Lassi oli jo hyppinyt ties minne kameran ulottumattomiin.  Noista kuvista ei näy, kuinka korkealla me ollaan, mutta niin korkealla käytiin, että mamia melkein huimasi (Mä luulen, että tiedän, mitä se huimaus on.  Se on sitä kun hammaskiven poiston jälkeen ei millään meinaa pysyä pystyssä kun mami tulee hakemaan kotiin). Mä nautin  maisemista tosi paljon ja pysähtelin istumaan ja ihailemaan  keväistä luontoa.  Mami sano, että pitää olla varovainen, kun linnuilla on perheen perustaminen meneillään. Me oltiin tosi nätisti eikä yhtään häiritty metsän eläimiä.  Kertaakaan en edes haukkunut koko matkalla.

Sitten tultiin kotiin ja piti lukea huolella postit portinpielistä.  Sinne oli kaverit jo ehtineet jättää meille viestejä.

Kaiken kaikkiaan meillä oli taas tosi hyvä retki. Hyvän retken tunnistaa siitä, että kun se on tehty, on ihanaa tulla kotipihalle ja Lassin kanssa yhtä tassua  kipittää portaat ylös kotiovelle.  Tästä on enää lyhyt matka omalle vahtityynylle ja hyvän mielen päivänokosille!

Luontoterveisin Leevi