Sulkasato

Hei taas,

arvatkaa tuntuuko kivalta, kun takajalat on kuin kiinalaisiet riisitikut!  Onhan se totta että mä olen viime viikkoina kärsinyt liiasta kuumuudesta (Leevi ei ole kärsinyt), muttei sentään ois tavinnut liiotella.  Ja tiedän, että huomenna lähtee karvat etutassuistakin.  Mitenköhän saan oikein nukuttua, kun se parturiasia pyörii mielessä.  Täytyy kyllä tunnustaa, että kun mami on nyt ehtinyt ajella puolet (takapään), on olo paljon kevyempi.  otin aika monta ilohyppelyä pihalla pallon perässä, kun oli niin ilmava olla.  Mutta tiedättehän tekin, että muutokset omassa ulkonäössä ja siinä miltä tuntuu, vaatii vähän aikaa totutella.

Tässä surullisen näköinen minä.  Ettehän naura!

 En mä oikeasti ole tänään ollut noin surkealla tuulella, tuo hetki vaan oli vähän huono. Pääosin elämä on kyllä hymyillyt. On päästypitkälle ja rauhalliselle kävelylle ja kaverit on leikkiny meidän pihalla ja mami antoi palapaistiruokaa. Ja mä oon saanut extra-paljon rapsutuksia ja mami on höpöttänyt mulle mukavia.

Huomenna laitetaan sitten mamin kanssa kuva, kun mut on kokonaan parturoitu.  Sittenkään ei saa nauraa.  mami sanoi, että mulla on oikein atleettisen näköinen vartalo ja kun karvoja on vähemmän, se näkyy paremmin!  Ihan kuin olisi vähän miehekkäämpi olo. 

Me ollaan tehty viime aikoina sitä sun tätä, joista asioista sitten kerrotaan huomenna tämän toisen tärkeä aiheen lisäksi.

Viileää yötä!

Lassi

Reissuja tulee ja menee

Hei taas,

me oltiin TAAS matkalla.  Nyt mentiin vähän kauemmas ja oli pitkä matka.  Mutta, ihmeitten aika ei ole ohi, niin kuin mamilla on tapana sanoa.  Leevi matkusti koko matkan (5 tuntia) ihan rauhassa, eikä tärissyt yhtään.  Olis ihanaa, jos Leevistäkin on vihdoin tullut  rautahermoinen autoilija, joka tyynesti torkahtaa, kun auto lähtee kotipihalta.  On nimittäin paha mieli munkin autoilla, kun velipoika tärisee vieressä kuin haavanlehti.  Näin muuten mökillä, miten haavanlehti tärisee, ja se on kyllä osuva vertaus.   No, ne ajat on varmaan nyt ohi, ja me kaikki voidaan rennosti matkailla vaikka joka päivä.  Paitsi, että mä en kyllä muuten ole niin innoissani siitä matkailusta.  Varsinkin lähteminen on mulle hankalaa, kun mä niin mielelläni olisin vain kotona.  Pitää kuitenkin muitten mieliksi lähteä mukaan. (enkä mä voi yksinkään jäädä, mua alkais aika pian pelottaan).

No, meillä oli tosi kiva matka, tapahtumia täynnä.  Ehkä kesän paras reissu mun mielestä. 
Tässä muutama kuva, kun me nautitaan lomasta.

Sillä  matkalla oli kaksi jännitävää asiaa, enkä mä oikein osaa päättää, kumpi olis ollut jännempi. Mä kerron ne molemmat.  Ensinnäkin mami jätti meidät Leevin kanssa hoitoon.  Hyppäs autoon ja lähti kauppaan (oikeasti juhliin, kyllä mä sen tiedän, mutta olin ihan kuin en olis tiennnyt).  Meillä oli kuitnekin ehkä maailman paras hoito sillä aikaa, eikä mulla ollut yhtään ikävä.  Se toinen juttu oli se kun mami kiipesi katolle.  Olen kai jo aikaisemminkin kertonut, ettei mami ole kiipeilijöiden sukua ja olin varma että se tulee tikkaat kaulassa alas. kaikki meni tässäkin tapauksessa hyvin.  Jos tästä jotain voisi oppia, niin sen, että etukäteen ei kannata huolehtia mistään.   Nytkin mami tuli kaupasta (juhlista) ja katolta takaisin ilman mitään ongelmia.

Kohta me taas lähdetään.  En tiedä minne, mutta reppuja pakataan jo.

Onnellisia retkiä teillekin!
toivottaa reissukoira Lassi

TÄRKEÄ tehtävä

Me on luvattu hoitaa meidän ystävien kukkatarhaa loman aikana.  Se on kunniatehtävä ja me halutaan suorittaa se hyvin.  Taas tänään me kurvattiin hoitohommiin.  Työnjako tässä sujuu niin, että mami kastelee kukat ja yrtit ja meidän tehtävä Leevin kanssa sillä välin on vahtia autoa.  Tässä näette,kuinka valppaana hoidan tehtävääni!

Leevi nukkui takapenkillä koko ajan, mutta ei se haittaa, kun taas Leevin tärkein tehtävä on meidän talon vahtiminen.  Hommansa kullakin.

Tälläkin kertaa onnistuttiin kaiken kaikkiaan hyvin ja työn jälkeen seuraa aina huvi.  Me päästiin  katukävelylle.  Katukävely on melkein parasta mitä mä tiedän, kun siellä katujen varsilla on NIIN paljon erilaisia hajuja, ettei mun kävelystä meinää tulla mitään.  Ihana reissu!

Hyvää yötä ja onni myötä!

T. Lassi

Kotona taas

Taas käymässä kotona.  Tää meidän talo on kyllä tosi kuuma päivällä ja tosi kuuma yöllä.  Olis kiva jos aurinko nyt porottaisit hetken aikaa vähemmän kuumasti.  Mami lupas hankkia sellasen laitteen, joka viilentää meidän kodin, muttei sellaista ei ole vielä näkynyt.  Jos mulle tulee joku hyvä ajatus, toteutan sen heti.  Mami ei tän viilennys asian suhteen ainakaan ole samanlainen kuin minä.  Kuulemma mäkin saisin aina hetken miettiä, ennen kuin säntään tuumasta toimeen.  Ei onnistu.  Tartu hetkeen, se on mun motto.

Tässä tilannekuva mökiltä.  Arvatkaa, mitä lassi on juuri tehnnyt?  No herkutellut grilliruokaa, tietysti.

Mä taas nautin, kun saan tarkkailla tapahtumia terassilta ja tarpeen tullen lähteä tutkimaan asioita tarkemmin maastoon.

Meidän mökkirannassa asustaa kuikkaperhe ja mä oon tarkkaillut niiden elämää ahkerasti.  Ne tykkää uimisesta, itse asiassa ne ui melkein koko päivän.  Outoa porukkaa.  Mulle riittää, kun kastelen tassut rannassa (huom!  menin siis järveen varpaineni, olen muuttunut mies).

Mökillä ei ole koskaan liian kuuma ja tässä vielä näette, kuinka tyyneksi järvi aina iltaisin asettuu.  Silloin me yleensä istuskellaan terassilla ja nautitaan kesäillasta.

No, nyt tuolta tietä pitkin tulee mun kaveri, se iso, jonka kanssa me juostaan kilpaa aidan molemmin puolin.  Se juoksee toisella puolella ja mä toisella.  Se on tosi turvallista kun on  aita välissä.  Ja vauhtia riittää ja samalla me aina haukutaan.  mami yrittää vaientaa meitä, mutta turhaan.  Usein lassikin intoutuu mukaan leikiin ja meillä on tosi kivaa!  Niin että moikka kaverit, palataan asiaan toisena päivänä.

IHANAA kesää ja valoisia kesäöitä toivottaa Leevi

Vesi on paras!

Mä olen muuttanut suhtautumiseni veteen.  Aina olen tykännyt juoda sitä, se ei ole muuttunut.  Mutta ulkoisesti vesi on ollut mulle kauhistus.  On se kumma, miten mieli voikaan muuttua pienellä koiralla.  Sillä nyt sanon teille että tykkään vedestä, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.  Tämä muutos sai alkunsa siitä, että meidän pesupäivä sattui olemaan tänään ja nythän on tosi kuuma.  Olo oli koko päivän tukala ja kieli lepatti viilennystä mun elämään.  Kaikki muuttui kertaheitolla, kun mami nosti mut ammeeseen ja pesi mut.  Nyt on olo NIIN hyvä ja viileä, että nautin joka solulla  elämästä ja riehumisesta.  Vesi on taivaan lahja ja nyt voi olla, että nautin tästä lahjasta mökillä jopa niin, että kahlaan uimaan.  Ainakin kastelen tassut, voi olla että jopa pulahdan pikaisesti järveen!  Mami sanoi että se on musta ylpeä, kun pystyn muita mutkitta muuttamaan piintyneen mielipiteeni uuteen tarpeen tullen.  Se ominaisuus on hyvän elämän kulmakivi, sanoi mami.

Tässä kuvia veden virvoittavasta vaikutuksesta kahteen pieneen pörrääjään.

Rapsuta mua!

Kohta pakataan reput, startataan auto ja lähdetään kesälaitumille, puhtaina ja muutenkin hyvin valmiina uusiin seikkailuihin!

Voikaa hyvin,  toivoo Vesipeto-Leevi

Turhaumia

Mami leikkas leevin tassusta karvoja pois, kun leevi nuoli tassua kovasti.  Haluttiin varmistua, ettei punkki ole iskenyt Leevi-pojan tassuun. Ei ollut.  Kaikki hyvin tähän asti, paitsi, että kaikki mikä koskee tassuja on Leeville hyvin arka asia.  Tietysti nyt kynsienleikkuu on verrannollinen lievään kidutukseen Leevin mielestä, mutta kyllä karvojen poisto tassuista on myös hyvin ikävää.  Sellaisen jälkeen pitäis saada erityishuomiota ja rapsutuksia ja henkilökohtainen juttututuokio.  Mutta ei.  mami keksi lähteä saman tien kauppareissulle ja jätti meidät kotiin.  Vaikka mami on mun mielestä lähes täydellinen, niin nyt kyllä taisi pelisilmä vähän pettää.  Kun ovi oli painunut kiinni, Leevi lähti purkamaan turhaumaansa yläkertaan.  Tässä näette tuloksen. 

Ei toi vahtityynyn oheneminen mua kovasti harmita, mutta kun leevi iski hampaansa myös mun melkein uuteen petiin, josta mä tykkään kovasti.  Siihen oli tullut kaksi pientä reikää leevin terävistä hampaista.  Voi harmi!  Toivottavasti leevi jättää seuraavalla kerralla mun sängyn rauhaan!

En mä voi ihan varma olla siitä etten olisi minäkin vähän hamapailla haukannut tyynyn reunasta, mutta en ainakaan kovasti enkä paljoa.

Kun mami tuli kotiin, Leevi meni muina miehinä sängyn alle piiloon.  Leevi halus välittää kaikille viestin, ettei  pahuuttaan riehunut, sitä vaan harmitti se tassuasia niin kovasti.  Sitä paitsi kyllähän kaikki joskus menettää hallinnan touhuissaan, nyt oli Leevin vuoro.

Jos joku teistä on erikoistunut leevimäisten koirien mielenliikahdusten tulkintaan, mami pyysi kertomaan viisaita ohjeita meille.  Ei Leevinkään mielestä ole kiva mennä sängyn alle pohtimaan tekosiaan, kun ajan voisi viettää paljon mukavamminkin.  Ja meidän ei tarvis niin usein mennä postiin hakemaan taas uutta vahtityynyä vaan vois nauttia niistäkin vähän pidempään.

Jottei tästä jäisi nyt liian ikävä maku suuhun, haluan sanoa, että Leevi on kaikesta huolimatta koirista parhain ja mun oma veli.  Tämä riehumisasia on vain yksi lisävivahde Leevin muutenkin monipuolisessa persoonallisuudessa.

Muuten ei ole tapahtunut mitään erikoista, vähän on retkeilty ja vielä vähemmän liikuttu, on ollut niin kuuma.  Kohta taas lähdetään matkaan, joten jos meistä ei kuulu mitään, ollaan lomailemassa jossain päin Suomea. 


Nauttikaa kesästä ja hyvästä seurasta (ja makkarasta)

toivoo ystävänne Lassi

ps. mun suu on parantunut ja olen tosi komea kun mun hampaat kimmeltää kilpaa auringon kanssa!