Leevi-vauva

Mä oon nyt viisi vuotta ja kolme kuukautta.  Oon siis ehtinyt elää jo monta kesää ja monta talvea ja taas on edessä se parhain, uusi kesä.  Oon aika pieni mies, painoakin on vaan 5 kiloa.  Mami sanoo, että mun pitäis syödä enemmän.  Syön mun ruokakupista just sen, mitä syön, ja loput jätän.  Toisin kun Lassi, joka herkuttelee kaiken mitä sille annetaan, , nuolee kuppinsa ja siirtyy sitten tyhjentämään mun kupin jämiä.  Lassi onkin aika paljon isompi, niin korkeus kuin leveyssuuntaan.  Ronski kaveri, ainakin ulkoisesti. 

Mä en paljoa muista siitä, kun olin pieni.  Paitsi että olin silloinkin pieni.  Tässä teille kuva, jonka mami sai eilen.  Mutta varoituksena mami käski sanoa että, tällasten pentukuvien katselu on vaarallista, kun siitä voi saada pentukuumeen. 

Leevi 3 kk

Ihanaa ja riehakasta vappua!

t. Pikku-Leevi

PS.  Lassilta iso pusu kaikille kavereille

Metsässä ihan pihalla

Tänään mami sai päähänsä taas lähteä kätköilemään metsäään.  Siitä tulikin sitten oikein kunnon retki kun me eksyttiin ainakin kolme kertaa ja oltiin lopulta ihan HUKASSA.  Kyllä me sitten lopulta löydettiin meidän auto, mutta ehdittiin kävellä 13 kilometriä metsässä.  Ja mulla on sentään aika lyhyet jalat! (Ja Leevillä vielä lyhyemmät).

Retki alkoi hyvin, kun pysähdyttiin ihanalle kalliolle järven rannalle.  Aurinko lämmitti ja linnut lauloivat.

Sitten etsittiin kaikki suuren jännityksen vallassa jotain.  Tässä me Leevin kanssa etsitään.

En ollut ihan varma, mitä pitäis etsiä, mutta sitten mä sen löysin.  Hiirenraadon, jonka päällä heti innoissani kieriskelin.  Se hiiri ei selvästikään ollut se mitä mami etsi, kun se komensi mut heti pois arrteen luota.  Sitten mentiin eteenpäin, mutta mami huomas hukanneesnsa meidän hihnat johonkin. Ja sitten se huomas hukanneensa meidät kaikki sinne metsään, ja sitten me käveltiin, ja käveltiin ja käveltiin.  Onneksi siellä oli järviä, niin saatiin juoda kun janotti.

Mami sanoi meille, että etsivä löytää, ja niin se löysikin ne meidän hihnat ja  kaksi kätköä ja me kaikki löydettiin sitten meidän autokin.  Mä ehdotin mamille, että opettelis käyttämään sitä kepsua (kepsu on se laite, jossa kuulemma oli tänään joku vika tai häiriö, kun se näytti mitä sattu) tai ainakin olis hyvä seuraavalle retkelle ottaa eväät mukaan.  Mutta noin kaiken kaikkiaan oli kiva päivä ja Leevi tykkäs tosi paljon, oltiinhan me seikkailulla!

terveisin etsiväkoira Lassi

Pääsiäisen jälkeen

Täällä ollaan taas.  Me on puuhattu kaikenlaista pääsiäisenä.  On patikoitu, geokätköilty, hoidettu puutarhaa ja mami on syöny mignon-munia.  Me ei oo Lassin kanssa syöty niitä, kun se ei sovi meille.  Kai me ollaan sille suklaalle allergisia, kun mami ei anna syödä sitä.  Ei vaikka miten heilutettais häntää ja katsottais kauniisti.  Tässä asiassa mami on ehdoton (aika harvinaista, kun me ollaan kyseessä).

Mullakin on nyt kesäturkki, tässä kuva.  Näytän kuulemma ihan pentukoiralta, mutta kyllähän te tiedätte, että mä oon tosi mies!

Mulla on nyt vahtipaikkojen ykkösenä lassin hellästi hoivaaman kukkapenkin reuna.  On hyvä, että Lassi niin hartaasti hautoi näitä tulppaaneja silloin kun ne oli pieniä.  Tässä näette, niistä tuli tosi hienoja!  Lassi on hyvä hortonomi.

Mä oon tossa kuvassa surullisen näkönen, koska mä oon ollut surullinen viime päivinä, mutta siitä sitten lisää huomenna. 

Terveisin  Leevi

Sitä ja tätä

Ensiksikin, Lassin tassu on jo melkein parantunut, ja lääkekin jatkuu enää 3 päivää, sano mami (Lassin mielestä se on jo kokonaan parantunut EIKÄ tarvitse enää lääkettä yhtään päivää). 
Me nukutaan Lassin kanssa yö rauhassa kumpikin omassa kopassamme ja välillä sängyn alla.  Mulla on oma erikoistapani joka aamu kello 5 pyytää sänkyyn, ja nauttia aamun varhaiset tunnit peiton alla lämpimässä. 
Ensin tapsutan tassulla sängynlaitaa.  Jos se ei tehoa, vinkasen vähän ja silleen kauniisti, kun on mukavampi herätä kauniiseen ääneen.  Jos sekään ei tehoa, nostan vähän ääntä ja viimeisenä keinona alan kiekua kurkku suorana.  Harvoin tarvii mennä ihan tähän viimeiseen vaiheeseen, vaan jo tassun tapsutus tehoaa ja mami nostaa mut sänkyyn. Jos en pääse aamulla sänkyyn, mun päivä menee ihan pilalle.

Meillä on tosi hyvä kaveri ja sen nimi on Pipsa.  Se on 8 v ja aika vetävä mimmi.  Pipsa tulee aina joskus meidän pihalle leikkimään, ja se on aina kivaa.  Me kunnioitetaan Lassin kanssa molemmat Pipsaa ja seurataan sitä aika kuuliaisesti.  Sitten kun se murahtaa meille, me molemmat peruutetaan ainakin metri taaksepäin.  Koirilla se on niin, että tytöt on pomoja.  Ihmisistä en ole varma. 

Tässä me ollaan Pipsan kanssa meidän lautakasan vieressä.  Eikös ookin kaunis toi Pipsa!  Kun saadaan vielä parempia kuvia, laitetaan kyllä teille näytille. 
Sitten vielä mun on pakko kertoo teille mamin uudesta harrastuksesta.  Se harrastus on pakostakin meidänkin harrastus, kun mami painelee pitkin metsiä joittenkin kätköjen perässä.  Sillä on kädessä sellanen laite, jota se tuijottaa tiukasti ja mutisee itsekseen jotain sekavaa.  Tänään löydettiin ensimmäinen kätkö kun oltiin ensin hypitty kaatuneitten pouiden ja risukkojen yli yhdessä metsässä.  Kyllä se sitten löyty.  Lassi toivoi, että haettais semmosia kätköjä, joissa on makkaraa, niin me löydettäis ne kyllä ilman sitä mamin laitettakin.  Tässä ei ollu makkaraa.  Huomenna mennään taas.  Mamin silmissä on sellanen kummallinen kiilto kun se puhuu niistä kätköistään.  Siksi luulisin, että kuulette tästä asiasta vielä paljon.

Menen nyt nyppimään turkistani vielä viimeisiä oksanpätkiä ja havunneulasia ja toivotan teille kaikille mukavaa iltaa!

t. geo-kätköilijä Leevi

Tassuasioita

Mun tassu on siis ollut kipee. Vasen etutassu.  Se on ollu jo pitempään kipee, mutta kun mä en halua huolestuttaa mamia (se ryhtyy heti toimiin), joten peittelin vaivaa niin pitkään kun pystyin.  Sitten mä en vaan enää voinu astua kunnolla sen tassun päälle ja mami huomas heti.  Sitten se nappas mut kainaloon ja niin kun mä pahaa pelkäsin, ajettiin suoraan eläinlääkäriin.  Siellä oli kuitenkin päivystysaika ja monta oikeesti TOSI sairasta koiraa.  Yksikin kultainen noutaja näytti tosi kipeeltä ja mä olisin halunnut käydä nuolasemassa paranemisnuolasut, mutten saanut!  Tänään sitten mentiin uudestaan sinne lääkäriin.  Vaikka oonkin tosi urhea, en voinut sille mitään, että heti kun astuttiin mamin kanssa sinne odotushuoneeseen, tärisin ihan jokapaikasta.  Siellä oli nyt kaksi kultaista noutajaa ja sanoinkin mamille, että nyt oot erehtyny, tää paikka on vain isoille koirille.  Mami otti syliin ja alko rauhallisella äänellä selostamaan mulle vaalituloksia (tuli just telkkarista), ihan kun ne olis jotenkin rauhottanu mua! 

Se lääkäritäti tutki mut huolella ja lopputulos oli se, että oon edelleen komea, terve, vahva ja hyvin kiltti uros.  Lisäksi mulla on tosi paha tulehdus tassussa.  Käskettiin ostaa tossu jalkaan, ja laittaa kauluri kaulaan.  Tossua ei löytynyt mistään (hyvä) ja sitten oli se kaulurijuttu.  Se oli varmaan tarkotettu mun ilahduttamiseksi, niin kiva leikki se oli.  Ensin laitettiin kauluri.

Sitten mä taitavasti kiemurtelin siitä irti.

Sitten laitettiin taas kauluri ja mä kiemurtelin siitä irti.  Kun mä olin ilmeisen hyvä tässä leikissä, mami lisäs vähän vaikeusastetta ja kauluri laitettiin seuraavaksi tiukemmalle ja taas mä kiemurtelin siitä irti.  Tässä vaiheessa mä ajattelin, että kiva leikki, mutta voitasko leikkiä lisää joku toinen kerta kun mua väsyttää nyt kovasti.  Se lääkäristressi vei multa voimia ja halusin nukkumaan.  Vetäydyin mamin työpöydän taakse levolle, ja siellä olen ollut tähän asti (ilman kauluria).

Nyt on hyvä olo kun saan levätä eikä tassua enää kutita, kun siihen laitettiin lääkettä.  Kohta olen taas oma itseni, terve Lassi (ja ihana, sekä tassu kipeenä että terveenä, sano mami).

Voikaa hyvin!  t. Lassi

PS Arvatkaa missä Leevi on?  Se on ulkona päivystämässä, ettei mikään häiritse mun unta.  Mun veli!

Eläkeläinen

Kuulin, että monet eläkeläiset muuttaa talveksi etelään, kun siellä on aina lämmin eikä lunta ja pakkasta niin kuin täällä.  Mä taidan olla eläkeläinen.  Ongelma on se, että mami ei oo (niin se ainakin sano mulle) eikä me siksi voida muuttaa talveksi etelään.  Mä haluaisin!  Palvon aurinkoa!

t. Lassi the Sunny Boy

PS. Mulla on tassu kipee, me mennään huomenna lääkäriin.

Jäähyväiset lumelle

Tänään tehtiin jäähyväisretki.  Me käytiin hyvästelemässä lumi.  Nyt kun sitä lunta on jo vähemmän, me päästiin meidän kesäreitille painelemaan pitkin peltoteitä. 

 On vähän vaikee tajuta, mihin se lumi on oikein mennyt.  mami kyllä selitti, ettei se oo hävinnyt mihinkään, vaan ´muuttunut vedeksi.  Tässä me Lassin kanssa ihaillaan entistä lunta ojassa.

Jossain kohdissa se lumi oli ihan villiintynyt, kun siitä oli tullut vettä. Tien vieressä oli voimalla juokseva koski ja sillan alla oli lurppakorvia huumaava kohina.  Taitaa lumikin tykätä keväästä!

No, tässä mä kuitenkin teen muutaman juhlavan jäähyväishypyn lumella ja muistelen vielä hetken talven riemuja.

Kiitos lumi kivasta talvesta ja tervetuloa takaisin taas ensi talvena!  ja sillä välin mä nautin KESÄSTÄ!!!

t. Leevi

Parmankinkkua

Mun uusi herkku on Parmankinkkutikku.  Niitä saa eläinkaupasta ja voi pojat kun se on hyvää!  Siinä riittää puuhaa vainka kuinka pitkäksi aikaa ja kun semmonen ihana lihanpala vihdoin irtoaa luusta, se on juhlaa.  Meidän tikkujuhlat meinas kariutua siihen, kun me oltiin taas mamin kauppareissun aikana riehaannuttu ja pöllytetty vanhan vahtityynyn sisälmyksiä lattialle.  mami tuumas stooalisen tyynesti, että sellasta sattuu ja anto kaikesta huolimatta tikut meille järsittäväksi.  Tässä näette, miten ne tyynytupot vähän häiritsee mun herkuttelua, kun ne tarttu tikkuun kiinni.  Mä vielä haluun sanoo, ettei me tahallaan tehdä tuhojamme, me vaan innostutaan juoksemaan ympäri huonetta ja siinä samalla mun hampaat aina vähingossa tarttuu tyynyyn. 

Leevi, tikku ja tupot

Lassikin tykkäs parmantikusta kovasti.

Nyt mä oon sitten joutunu suihkuun monta kertaa päivässä, kun oon niin kuranen.  Onneksi oon musta, niin lika ei näy kovin hyvin (muuten joutuisin suihkuun vielä useammin).  Lassin pelastaa suihkulta useimmmiten se, ettei se tule ulos.  Olkkarin matolla pysyy puhtaana.

Mä oon pakahtua onnesta, kun saan juosta ympäri pihaa touhureissuillani ja sitten pääsen välillä sisälle moikkaamaan mamia ja Lassia ja taas pääsen ulos.  Voisko elämä enää hemmotella mua enempää?

Kyselee Leevi

Rento Reiska

Aamupäivä oli jännittävä kun me poltettiin ulkona risuja, risusavotan saalista.  Me ihailtiin sitä tulta Leevin kanssa vähän kauempaa, kun se tuli on niin kuumaa.  Nyt mussa on sitten sjuitenkin sellanen metsämiehen haju, kun nuotion savut on tarttunu mun turkkiin, oikeastaan ihan kiva haju.  Kun tultiin sisälle, mun oli ihan pakko mennä heti nokosille, kun oli niin paljon uutta asiaa pohdittavana.

Tässä tuijotan raukeana kaukaisuuteen ja nautin rauhasta ja hiljaisuudesta meidän sohvalla. 

Jos ihmettelette, miksei Leevistä oo ollut viime aikoina kuvia, niin se johtuu siitä, että se viilettää pitkin pihaa niin vauhdilla, että kuvan ottaminen on hankalaa.  Eikä se pitkään viihdy sisällä. kun ulkona on niin paljon TARKEÄÄ tekemistä.  Mä oon mieluiten siellä missä mamikin on.

t. Lassi

Ihana aamu

Tänän sain aamiaisen terassilla!  Herkkuruokaa, auringonpaistetta ja ilma täynnä lintujen laulua.  Ne linnut etsii itselleen kumppania ja jokainen haluaa saada äänensä kuuluville.  Toivotaan kaikille onnekkaita kohtaamisia.  Mä en oikein ymmärrä, mikä se kumppani on, mutta oon päätelly, että kyllä se taitaa mulla olla toi Leevi.  Me vietetään melkein aina aikaa yhdessä ja olis aika vaikeeta kuvitella elämää ilman mun mustaa veljeä. 

Herkkuhetki

Mukavaa päivää toivottaa Lassi

Uusi patja

Meillä oli tänään tärkeä kauppamatka.  Lähdettiin yhdessä hakemaan postista uutta patjaa, jonka mami oli tilannut.  Muistatte varmaan, miten kävi edelliselle patjalle (kuvia siitä riekaleesta on aiemmissa jutuissa).  Siitä huolimatta saimme uuden!  Mami on ihana kun se luottaa meihin kaikesta huolimatta.  Tätä ei revitä!  Ei ainakaan kokonaan.  Juhlistettiin hakumatka muutamalla kuvalla.

Minä hakumatkalla

Leevi hakumatkalla

Me yritetään olla tilanteen vaatimasti juhlallisen näköisiä.  Sitten vielä mami yllätti meidät ja mentiinkin ennen postia retkelle.  Mun pää meni ,melkein sekaisin kaikista ihanista tuoksuista, niin että vedin kuin kaistapäinen (mamin sanonta).  Tässsä kuva retken jälkeisistä tunnelmista ja rapasista tassuista.

No tässä se patja nyt sitten on!  Siinä on tommonen runo kirjailtuna sen pintaan.  Se on englantia, niin etten ymmärrä sitä ja sitä paitsi vaikka ymmärtäisinkin, en osaa lukea.  Mutta onneksi mami käänsi sen meille ja sanoi joka sanan olevan totta:  ystävyyttä ei voi ostaa rahalla!  Me kyllä näytetään jos me tykätään.  Itse asiassa mä en voi sille mitään että jos mä tykkään, mun häntä heiluu.  Jos mä en tykkää, se ei heilu.  Niin yksinkertaista se on.  mami sanoi, ettei se oo niin yksinkertaista ihmisillä.  Harmi!

Me pidetään hyvää huolta uudesta patjasta!

Hännänheilutuksin Lassi

Puutarhahommia

Huomasin heti aamulla, että mamin suosikkitulppaanien varret on jo nousseet maailmaan.  Ajattelin heti, että niitä pitää vähän lämmittää ja heittäydyin muitta mutkitta makaamaan niitten päälle. 

Lassin hautomo

Koska vain osa taimista sai lämpöhoitoa, voi olla että ne toiset ei menesty tänä kesänä kovinkaan hyvin.  Olin just siirtymässä hautomaan niitä toisiakin, kun mami komensi mut muihin hommiin.

Meillä on risusavotta menossa, kun osa omenpuusta piti kaataa.  Onneksi me ollaan Leevin kanssa molemmat hyviä risumiehiä. 

Mun oma risusavotta

Leevi tosin ei ehtiny paljoa meitä mamin kanssa auttaa, kun se taas keskitty niihin vahtihommiin.  Se säntäili paikasta toiseen tosi tärkeän näköisenä. Meillä on monta hyvää passipaikkaa pihalla, mutta tää kaivonkanssi on Leevin ehdoton lemppari.

Huomatkaa, että Leevi tykkää kääntää korvan nurinpäin, kun se on vahtihommissa, silloin kai kuulee paremmin.  Risusavotan aikana Leevi kieku omaan ainutlaatuiseen tyyliinsä vahtihaukkuja vähän väliä.  Ei siellä tiellä oikeasti mennyt ketään.  Luulen, että Leevi kiekui silkasta elämisen riemusta.  Muuten, mami sano, että se Leevin laulu muistuttaa jodlaamista.  Siitä mami onkin päätellyt, että Leevi on edellisessä elämässä varmaankin ollut vahtikoirana Itävallan alpeilla. Missäköhän mä olen ollut?

Ihanaa keväistä sunnuntaipäivää kaikille!
toivottaa Lassi Lempeä Kukkakana

Apulainen

Mami on aika kova kirjoitteleen juttuja sen koneelle.  Sillä oli tänään luomisen tuska sen kirjan kanssa ja se kiemurteli sen harmaassa työtuolissa vähän levottoman näkösenä.  Sitten muhun iski inspis ja päätin auttaa! Ehdotin, että jos mami kirjottais vaikka leikin parantavasta voimasta ja me voitais koemielessä vähän testata sitä.  Ei testattu.  Sitten kerroin, miten vois kirjottaa hyvän ruuan vaikutuksesta pienen koiran auraan ja energiatasoihin.  Sitäkään ei kirjoitettu eikä testattu.  Aloin jo menettää intoni auttaa, kunnes mami päätti testata mun kanssa aihetta happihyppy ja sen vaikutus luovuuteen.  Toimi.  Ja sitten testattiin noi kaksi muutakin juttua.  Jokaisella ihmisellä pitäis olla ainakin yksi tassuterapeutti assistenttina elämän hankalissa inspiraatioasioissa!

Mamin assistentti

t. Lassi
PS. Mäkin taidan kirjoittaa kirjan, sen nimeksi tulee MUN IHANA ELÄMÄ

Lassi ja sen nenä

Mä oon vähän turhautunut.  Oltiin pitkällä kävelyllä ja se ei ollu kivaa.  Ensinnäkin inhoaan märkää ja kylmää vettä, joka kastelee mut läpimäräksi (tosi ISOJA lätäköitä!) ja toiseksi kuka hölmö ripottelee tien täyteen teräviä hiekoituskiviä, niin että pikkukoiran kulku on mahdollisimman ikävää.  Ja komanneksi on sitten toi Lassi ja sen nenä.  Meillä meni melkein kaksi tuntia siihen tunnin lenkkiin kun Lassin piti nuuskia joka ikinen ruohonkorsi ja heinätupsu, joka oli paljastunut lumen alta.  Ja sitten se bongas hiirenhajuja varmaan metrin välein ja seisoi nenä heiluen paikallaan eikä suostunut liikkumaan mihinkään.  Haloo!  Hiiriä onj joka paikassa, mitä ihmeellistä niissä nyt on. Sillä välin mä tärisin keskellä tietä (vähemmän hiekkaa ja lätäköitä) kylmissäni ja halusin kotiin. 

Tässä kuva eiliseltä Seurasaaren reissulta, jossa Lassi on taas haistanut ties mitä.  EIlen se ei mua haitannut, kun ei ollu niin märkää ja polku tuntu kivalta tassujen alla.

Kyllä mä Lassi susta tykkään ihan hirveesti, vaikka sä otit tänään mua hermoon ihan satasella.  Ja sitten saatiin vielä makaronilaatikkoa, josta en yhtään tykkää.  Lassi tykkää.  No, mami lupas mun mielen virkistykseksi paistaa illalla merimiespihviä (mun herkku) eikä meidän tarvi enää tänään mennä kävelylle vaan voin fiilistellä ihan vaan omalla pihalla. Aina ei voi olla paras päivä.

Paista aurinko!

toivoo Leevi -Herkkätassu

Seurasaaressa

Päästiin tänään retkelle auringonpaisteen kunniaksi.  Kun mami sanoi, että mennään Seurasaareen, sain ilohepulin javedin muutaman kunniakierroksen olkkarissa .  Tässä kuvassa kannattaa kiinnittää huomio mun häntään, se hulmuaa komeasti kun mulla on niin hyvä mieli!

Onneksi mami on suuri meren ystävä.  Siksi me lähdetään aika usein retkelle meren rantaan, joko Lauttasaaareen, Munkkiniemeen, Haukilahteen tai Seurasaareen.  Mäkin hurmaannun merestä, siinä on jotain niin hienoa.  Varsinkin kesällä on taivaallista juosta kallioilla, nuuhkia merta ja kuunnella lokkien kirkumista.  Nyt ei keli vielä oikein suosinut meitä, mutta kyllä me silti nautittiin.

Tässä mennään rinnakkain kohti uimalaa.  Leevi olis halunnut mennä uimaan, mutta kun uimala oli kiinni.  Ja lisäksi siinä ovessa sanottiin, että koirilta pääsy kielletty.  Epäreilua.

Enkö mä pääsekkään uimalaan?

Siellä Seurasaaressa asuu paljon oravia.  Musta on ihanaa seurata niitä. Tässä mä oon saanut vainun yhden aitan luona.  Siellä aitassa asui varmaan hiiriäkin, kun ilmassa leijaili niin mielenkiintoia tuoksuja.

me ei Leevin kanssa olla kovinkaan suuria museoitten ystäviä.  Siksi se museoalue jäi meiltä vähän vähemmälle huomiolle.  On siellä vanha kauppa, aittoja, taloja, venevajoja ja vaikka mitä, mutta mun harrastus suuntautuu enemmmän nuuhkimiseen.

Paitsi se kirkko.  Sinne me oltais molemmat haluttu, mutta sekin oli kiinni.

Kotimatkalla mami kävi kaupassa ja retken huipennukseksi saatiin jakaa makkaratikku.  Mulla on  tosi hyvä mieli ja nyt mua nukuttaa kovasti.  Taidan vetäytyä mun petiin päikkäreille!

t. Suuri Metsästäjä Lassi

Hiekanmurusia

Aika harmaa päivä.  Ja märkä.  Se ei oo kivaa kun tassut kastuu ja vesi lotisee varpaissa.  Mamilla onkin aika homma saada meidät tällaisella kelillä houkuteltua ulos.  No, mä oon reippaampi (muistakaa mun vahtihommat), mutta Lassi on melkein toivoton tapaus.  Oottekos huomannu, että lumen alta paljastuneet hiekanmuruset on aika teräviä?  Ihan kuin olis fakiiri ja kävelis neulojen päällä.  Mulla on aika herkät tassut ja yritänkin kävellä varovasti, ettei satu.  Ehkä se on vaan hyväksi, kun mun tassujen akupisteet saa hierontaa. 

Mami sitten löysi kaapista sen virikepelin ja me pelattiin sitä lassin kanssa.  Mä oon aika hyvä, siirryn vaan kolosta toiselle ja syön kaikki namut.  Lassi kaipaa vahän enemmän jännitystä elämäänsä ja aika satunnaisesti sohii tassullaan niin, että peli kestää paljon pidempään ja on sitten kai hauskempaa .  Tässä vähän kuvia hauskanpidosta.


Lassi pelin tiimellyksessä

Namuvaras



Tyhjä!

Sitten mä bongasin mamin takaa namupurkin!  Se oli jätetty siihen varmaankin ihan mua varten, joten tyhjensin sen.  Lassi pelas sillä välin keskittyneesti pelilaudalla ja mami ihaili Lassin suoritusta niin, että sain ihan rauhassa herkutella suoraan purkista.  Aika harvinainen tilaisuus!  Että kaiken kaikkiaan meillä oli tosi onnistunut peli-ilta.

Mami sanoi, että toivotaan vaan oikein kovasti vesisadetta, sillä sen jälkeen on sitten kesä.  KESÄ! Mä odotan sua!
t. Leevi

Virikkeitä

Mami on viime päivinä ajatellut kuulemma kovasti sitä, saadaanko me tarpeeksi virikkeitä.  Mä tiedän kyllä, että virike on sama kuin leikki, mutta Lassi luuli ensin, etttä se on jotain syötävää, ja sano heti ettei saada tarpeeksi. 
Tarkasti asiaa ajateltuaan mami päätteli, että Lassi tarvii palloilua ja rapsutusta ja paljon hellyyttä.  Minä taas kuulemma tarviin paljon älyllistä virikettä ja matkailua ja paljon rakkautta.  Aika oikeeseen se tasi osua ja lähti heti kaivamaan kaapista meille ostettua älypeliä, johon laitetaan namuja.  Ei löytynyt.  Sen sijaan mä sain uuden luun ja Lassi rapsutusta.  Kelpashan sekin, mutta toivon, että peli löytyy pian ja päästään pyörittelemään namuja luukuista esiin.  Mä nauttisin.  No, suunta on oikea ja kohta lähdetään varmaan autolla retkelle ja otataan pallo mukaan.

Mä ja mun luut

Lassi ja rapsuttelun ilo

Iloitkaa elämästänne!  toivoo Leevi