Lempeä kukkaistuoksu - melkein

Meinas käydä köpelölsti.  Olin just kieriskelemässä ihanassa kuivuneessa koirankakassa kun mami huomas.  Tuli kiire nousta ylös.  mami sanoi, että nyt mennään suorinta tietä kotiin ja mua odottaa kokovartalopesu shampoolla, jossa on lempeä kukkaistuoksu.  Leevin mielestä mami on ihan turhantarkka noitten hajujen suhteen, sama kai se on, tuoksuuko kukka vai kakka.  Onneksi kotimatkan tuulet puhalsivat pahat hajut tiehensä (mami mielestä pahat), enkä joutunutkaan kylpyyn.  Onnen päivä!

On tää muutenkin onnen päivä.  Mä rakastan syksyä ja syksyn lehtiä, joissa voi peuhata ja aurinkoa, joka ei porota liian kuumasti.  Tänään mentiin retkelle meidän kotijärvelle, jossa voi nauttia kaikista syksyn ihanuuksista yhdellä kertaa.  Ja sitten siellä oli tosi paljon hiiren hajuja ja kaikkea muuta tärkeää.

Tässä kuvasatoa, kun mami-paparazzi taas intoutui kuvaileen meitä.

Lokakuun mallipoika

Kaloja?

Kiire!

Mun mielestä on tosi kiva, kun kohta tulee talvi.  Ihan ykkösjuttu on semmonen pieni pakkanen ja kuuraa maassa.  Mikään asia maailmassa (paitsi Hugo) ei saa mua juoksemaan ja hyppimään niin innoissani kuin kuura tassujen alla.  Silloin mun tassut lentää ja häntä hulmuaa.  Sitä odotellessa!

Onnenpoika Lassi

Meren kohinaa

Me päästiin tänään meren rantaan retkelle!  IIIIhanaa.  Ja arvatkaa mitä.  Me nähtiin semmonen 4 kk vanha perhoskoiran poikanen ja se oli mun mielestä ihan huippu.  me leikittiin sen kanssa pitkään.  Leevi suhtautu siihen vähän varovasti, mutta musta oli ihana leikkiä.  Se läpsi välillä mua tassulla kuonoon, mutta ei se mua haitannut, sehän oli vasta vauva.  mami sanoi että mä oon hyvä lastenhoitaja.  Ehkäpä meillekin tulee vielä joskus pentu, niin mä pääsen leikkimään enemmän.  Leevi ei ole kovin leikkisä, kun sillä on ihan muut asiat mielessä.  Niin kuin vahtihommat ja naapurin pimut.  onneksi mulla on mun paras kaveri Hugo, joka on kans aika kova leikkimään.  Ja meillä on aina tosi hyviä pallomatseja.

Siellä oli koirien uimaranta, johon tietysti mami vei meidät.  Sillä on nykyään aina uimiset mielessä, niinkuin se koirauimalakin.  me ei uitu, mutta muuten oli heinoa nuuhkia posteja puskista kun merikohisi vieressä.





Meri on kyllä tosi hieno juttu.  Leevin suurta hupia on loikkia kallioilla.  Se tykkää juoksennella pitkin kallioita ja hyppiä kiveltä toiselle.  Jos mami haluaa oikein hemmotella Leeviä, me mennään Lauttasaaren kallioille.  Mulle taas tää haukilahti on hienompi, kun siellä on enemmän muita koiria.  Molemmissa paikoissa saa nuuhkia merituulta, josta me kaikki tykätään.

Tänään Leevi on joutunut saksien uhriksi.  mami päätti leikata leevin turkin, kun se on niin takussa.  Vielä on vähän jäljellä, mutta nyt jo Leevi näyttää tosi hyvältä.  Mulla on tosi komea veli.

Syysterveisin  Lassi

Reissuelämää

heissuli vei!

me ollan hotellissa.  Leevillä on maha sekaisen, varmaankin jännitti kotimatkaa.  Se vaan järsii heinää puistossa ja sisällä hotellissa on maastoutunut sängyn alle piiloon.

Mutta mua ei vaivaa mikään!  Tässä mä nautin hotellin sängystä.

Kuperkeikka näin päin...

ja  näin päin...

Voi ei, paparazzi yllätti



Onneksi mami ymmärsi vuorata sängyt ja tuolit lakanoilla ja peitoilla, niin mä saan riehua!  Mä rakastan hotellihuoneita ja matkan tunnelmaa.  mami huomautti, että mun luonne on kai sitten ihan kokonaan muuttunut, kun ennen mä en halunnut kotiporttia kauemmaksi retkelle.  Mä taidan olla sellainen hitaasti syttyvä, mutta kun into syttyy, se roihuaa! Niin se on, että matkailu avartaa!

toivotaan, että Leevikin paranee pian että me voidaan taas yhdessä riehua!

lomaterveisin Reissu-Lassi

Ramasee

Voi pojat kun mä oon väsyny.  Tänään en kyllä lähde minnekkään retkelle!

t. Lassi

500 porrasta - taas

Meidän mami se tykkää portaista.  Taas tänään me kierrettiin se 9 km lenkki portaineen ja pitkospuineen.  Kyllähän me jaksetaan ne portaat, mutta mamilla on kyllä ongelmia.  Piti levähtää joka tasanteella,  muka valokuvaamassa.  No, me hienotunteisesti ihailtiin rauhassa maisemia mamin kanssa, eikä ryntäilty tuttuun tapaamme minnekään. Matkalla tavattiin taas vauva-koira.  Tää oli vasta 11 viikkoa vanha ja sen emäntä raahas sitä perässään pitkospuita pitkin.  Se pieni pelkäs ja uikutti.  Me mentiin Lassin kanssa antamaan sille vähän kannustuspusuja ja ihan kuin se ois auttanut.  Kyllä mä oon sitä mieltä, että ei toi tunturivaellus oo vauvoille tarkoitettu.  katsokaa vaikka näitä kuvia, aika haasteellista, vai mitä!

Pitkät pitkospuut ja pienet vaeltajat

Vuorikauris Lassi

melkein huipulla!

Siellä me mentiin, ylväät ja rohkeat tunturikoirat Leevi ja Lassi.  Kyllä mä oon mun veljestä lassista ylpeä.  Se meni ne portaat ylös tukka hulmuten kuin vuorikauris konsanaan.  Siellä alhaalla seisoi yks kultainen noutaja ja tärisi kuin haavanlehti, kun sitä pelotti ne portaat.  Mutta meitä ei pelottanut!  Ollaan me aika poikia.

Nyt nukuttaa niin vietävästi kun on kanafilettä maha täynnä ja lämmin tyyny pehmusteena.  Kyllä retken jälkeen on ihanaa nukahtaa velipojan viereen ja nähdä unta kaikista seikkailuista.

Me ollaan onnenpoikia!  Toteaa Leevi ja kuorsaten säestää Lassi

Lapin lumossa

hei taaas PIIIITKÄSTÄ aikaa.

mä oon sanonu mamille ainakin sata kertaa, että hei, kirjota meidän kavaereille juttuja sinne nettiin.  Mutta ei.  Nyt se taas innostu ja toivottavasti innpstus kestää. 

Me ollaan täällä Lapissa.  On ollut ihanaa.  lapin lumo se on kyllä ihan totta.  Täällä on kaunista ja naapurimökissä oli kaksi tyttökoiraa.  Oikeastaan toi jälkimmäinen asia on se tärkeempi.  Mutta ne lähti jo kotiin.

Tässä me Lassin kanssa metsässä.

Ollaan me oltu tunturissakin ja hiivitty pitkospuita pitkin.  Ne oli oikeastaan poikkipuut, joiden välissä oli iso, tassunmentävä rako, joten mentiin melkein mahallaan, ettei vaan ois sattunut tassuun.  Meitä vastaan tuli paljon retkeilijöitä, jotka kaikki ihaili "pieniä matkamiehiä".  Kyllä me tosiaan oltiinkin matkamiehiä kun mami kunnianhimoisesti juoksutti meitä 9 km matkaa, ja 500 porrasta ylöspäin.  ne portaat oli kivat ja maisemat ihanat.  Oli sielläkin yks tyttökoira, mutta se oli vauva, vasta 3 kk vanha.  Se oli samojedi-koira ja sen mami kantoi sitä, kun se ei enää jaksanut.  Toivottavasti se mami jakso, ne portaat ja samojedi sylissä on aika rankka yhdistelmä.

Tässä maisemakuva meidän joelta.

Kohta tullaan taas kotiin, mutta sitä ennen ehditään vielä paljon!

Ruskaterveisin  Leevi

Tassukarvoja

Meillä on semmonen systeemi, että pitää olla nätisti kun leikataa turkkia tai kynsiä.  Jos käyttäytyy hyvin, palkkio seuraa toimenpiteen jälkeen.  Tänään oli vuorossa Leevin tassukarvat.  Leevi INHOAA, jos joku edes katsoo liian pitkään hänen herkkiä tassujaan saatikka koskee niihin.  No, tänään Leevi istui stooalaisen tyynesti paikallaan kun mamin sakset viuhuivat karvoja pois tassuista.  Ja palkintokin oli sen mukainen, kuivattu kanan rintafilee siitä uudesta isosta pussista, joka tuli kaupasta viime viikolla.  Käyn aina muutaman kerran päivässä katsomassa sitä pussia, josko sieltä lentäis yksi filee mun suuhun.  Nyt lensi, kun mäkin pääsin siivellä herkuttelemaan, kun Leevi oli niin hyvä.  Kiitos Leevi!

Tässä Leevi herkuttelee karvanleikkauspeitolla omaa filettään.  Toivottavasti ei mennyt montaa karvaa mukana masuun.

Olipa hyvä!  Saisko lisää?? Jos vaikka leikattais masukarvat?  Ei kuitenkaan leikattu, säästetään jotain huomisellekin.

Mä sen sijaan siirryin nurtsille.  Halusin herkutella rauhassa hyvin kesittyneesti jokaisesta suupalasta nauttien (huom. mun häntä laahaa maata, kun en muistanut pitää sitä ylhäällä kun koko huomio oli herkkupalassa).  Kyllä se rauha meni vähän myttyyn, kun mami touhuotti paikalle sen kameransa kanssa ja räpsi kuvia.  Kuulemma hyvät hetket on mukava muistaa jälkeenkin päin.  Meillä on kyllä ollut monia hyviä hetkiä viime aikoina.  Luulen että mun elämä on onnellista, kun mun mieli on niin hyvä jatkuvasti. Siitä eläinlääkärireissustakin (se olematon mahatauti ja anaalirauhaset) päästiin yli hetkessä.

Kohta onkin aika lähteä iltalenkille ja sitten mennään nukkumaan.  Toivottavasti mami unohtais tänä iltana pestä mun hampaat!  Ei niitä mun mielestä tarvii jynssätä ihan joka ilta. SItä paitsi meidän yhteistyö on vasta siinä vaiheessa, että mami hinkkaa samoja yläleuan hampaita illasta toiseen ja miettii, miten ikinä päästäis harjaamaan alaleuan hampaitten sisäpintoja. 

Herkullista iltaa!

toivottaa Lassi