Tassukarvoja

Meillä on semmonen systeemi, että pitää olla nätisti kun leikataa turkkia tai kynsiä.  Jos käyttäytyy hyvin, palkkio seuraa toimenpiteen jälkeen.  Tänään oli vuorossa Leevin tassukarvat.  Leevi INHOAA, jos joku edes katsoo liian pitkään hänen herkkiä tassujaan saatikka koskee niihin.  No, tänään Leevi istui stooalaisen tyynesti paikallaan kun mamin sakset viuhuivat karvoja pois tassuista.  Ja palkintokin oli sen mukainen, kuivattu kanan rintafilee siitä uudesta isosta pussista, joka tuli kaupasta viime viikolla.  Käyn aina muutaman kerran päivässä katsomassa sitä pussia, josko sieltä lentäis yksi filee mun suuhun.  Nyt lensi, kun mäkin pääsin siivellä herkuttelemaan, kun Leevi oli niin hyvä.  Kiitos Leevi!

Tässä Leevi herkuttelee karvanleikkauspeitolla omaa filettään.  Toivottavasti ei mennyt montaa karvaa mukana masuun.

Olipa hyvä!  Saisko lisää?? Jos vaikka leikattais masukarvat?  Ei kuitenkaan leikattu, säästetään jotain huomisellekin.

Mä sen sijaan siirryin nurtsille.  Halusin herkutella rauhassa hyvin kesittyneesti jokaisesta suupalasta nauttien (huom. mun häntä laahaa maata, kun en muistanut pitää sitä ylhäällä kun koko huomio oli herkkupalassa).  Kyllä se rauha meni vähän myttyyn, kun mami touhuotti paikalle sen kameransa kanssa ja räpsi kuvia.  Kuulemma hyvät hetket on mukava muistaa jälkeenkin päin.  Meillä on kyllä ollut monia hyviä hetkiä viime aikoina.  Luulen että mun elämä on onnellista, kun mun mieli on niin hyvä jatkuvasti. Siitä eläinlääkärireissustakin (se olematon mahatauti ja anaalirauhaset) päästiin yli hetkessä.

Kohta onkin aika lähteä iltalenkille ja sitten mennään nukkumaan.  Toivottavasti mami unohtais tänä iltana pestä mun hampaat!  Ei niitä mun mielestä tarvii jynssätä ihan joka ilta. SItä paitsi meidän yhteistyö on vasta siinä vaiheessa, että mami hinkkaa samoja yläleuan hampaita illasta toiseen ja miettii, miten ikinä päästäis harjaamaan alaleuan hampaitten sisäpintoja. 

Herkullista iltaa!

toivottaa Lassi

Kesäjuttuja

Nyt saa madot kyytiä (jos niitä meissä nyt edes on), kun tänään alkaa matokuuri ennen rokotusta.  Mennään meidän vakkari eläinlääkärille rokotukseen , ja mami lupas, ettei enää tee uusia kokeiluja näinkin tärkeässä asiassa.  Eli uudet eläinlääkärit on nyt koetu ja vanha hyväksi havaittu.  Eläinlääkärit ei noin yleisesti kuulu mun suosikkeihin, mutta nyt kokemusta rikkaampana voin sanoa, että se meidän oma eläinlääkäri on kyllä tosi kiva. 

Niin se kesäloma.  Me saatiin Lassin kanssa viettää aikaa meidän kesämökillä.  Siellä on kyllä tosi hyvä olla.  Tässä muutamia otoksia.

Tässä mä grillan itseäni laiturilla.  Lassi ei koskaan grillaa muuta kuin makkaraa, se viihtyy visusti varjossa.  paitsi silloin kuin mami menee uimaan, se on hätätapaus.

Tää kuva on otettu yöllä.  Silloin kaikkien piti lähteä kovalla kiireellä rantaan ja mäkin luulin, että siellä on jotain tosi jännää.  Vaikka mä miten kiertelin ympäri, en löytänyt edes hiirtä enkä sitä meidän sorsaperhettä.  Vain auringonlaskun.  Mitä siinä sitten on niin jännää?  Lassi taiteellisempana meistä kai tajus siitä jotain ja seisiskeli haaveellisena (unisena?) kalliolla pitkät tovit.  Se varmaan mietti, että onko tää unta vai ei.

Tässä sitten se sorsaperhe.  Tää emo ja sen kolme poikasta kävi moikkaamassa meitä pitkin kesää montakin kertaa.  Ne tuli tosi lähelle eikä pelänneet meitä yhtään.  Kai meistä huokuu hyväntahtoisuuden henki ja lempeyden aura.  Vaikka aluksi vähän muodon vuoksi haukuttiinkin, ei sekään haitannut.  Ja sitä paitsi, pitäähän vieraita tervehtiä asianmukaisesti.

Mutta nyt meitä odottaa lihanmakuiset pureskelutabletit, varokaa madot ja suolinkaiset!

Moi, mä meen nyt

t. Leevi

Olematon mahatauti

Hei taas,

tässä kuvia kun mun turkki on MELKEIN valmis.  Siis melkein, kun vielä on aika monta hapsottvaa karvaa, jotka pitää siistiä.

Tää  ei ole ehkä paras kuva mun turkin kannalta, mutta mä halusin sen tähän, kun siinä on mukana mun rakas vinkuleluni Herra Kettu.

Tästä näette vähän paremmin mun hoviparturin (mami) saksenjäljen.  Hieman epätasainen se on, mutta kyllä olo on paljon viileempi kuin ennen.

Tänään me oltiin rokotusreissulla eläinlääkärissä Leevin kanssa.  Ei meitä rokotettu, kun molemmilla oli vähän lämpöä ja kuulemma vähän pinkeä masu.  Eläinlääkäri päätteli, että meillä on mahatauti ja antoi lääkettä mukaan.  Mami alkoi sitten kotona pohtimaan, että voiko olla mahatauti, jos ruoka maistuu hyvin (ollaan nykyään suorastaan suursyömäreitä, jopa Leevikin), eikä oo ripuli eikä okseta yhtään.  Sitten mami soitti toiselle eläinlääkärille, joka sanoi, että lämpö voi nousta pienelle koiralle pelkästä jännittämisestä.  Ja kyllähän te Leevin tiedätte, se tärisee varmuuden vuoksi jos on mitään jännittävää tulosssa.  Ja pakko myöntää, etä kyllä se lääkäripaikka haisi niin pelokkaalle, että munkin häntä viisti maata koko ajan.  En olisi halunnut näyttää, että muakin vähän jännittää, mutta kun toi pahuksen häntä paljastaa mut joka kerta.  No, nyt sitten mennään toiselle eläinlääkärille pian ja saadaan se rokote.

Nyt tää eläinlääkäriasia sotki meidän tarinankerronnan niin, että siirretään lomamuistelot seuraavaan kertaan.

nauttikaa elämästänne, niin mekin tehdään

t. Lassi