Lassin peti

Mä sain uuden sängyn.  Se tilattiin netistä ja pian se oli jo postissa.  Se on ruskea ja siinä on ihana nukkua.  Heti kun se otettiin laatikosta ulos, menin mun uuteen petiin ja otin nokoset.  Pitihän se heti testata, kun viime aikoina on käyty paljon keskustelua siitä, kuinka tärkeää on, että jokaisella on omaa kehoa mahdollisimman hyvin tukeva vuode.  Tämä tukee kyllä mua hyvin.  Kiitos mami! Vanha rakas mutta monissa reissuissa hyvin rähjääntynyt peti vietiin yhdessä roskikseen.

Lassi päikkäreillä



Päikkäreiden jälkeen

 Kyllä laadukkaat ja riittävän pitkät ja lukuisat päiväunet on jokaisen terveydelle tärkeät.  Pitäkää itsestänne huolta, toivoo

Lassi

Tekstiiliurheilijat

Meistä tuli pari päivää sitten taas tekstiiliurheilijoita,  kun mami päätti pukea meille märän lumisateen kunniaksi sadetakit.  Lassi INHOAA takkeja. Kun takki oli vaivoin saatu päälle,Lassi ryntäsi yläkertaan ja päätti jäädä sisälle.  Se yritti riisua takin pois, muttei onnistunut.



Sitten velimies maastoutui sohvan nurkkaan...



Koko tän ajan minä odottelin täysissä varusteissa eteisessä.  Sitten mun tuli jo tosi kuuma ja kävin sanomassa Lassille, että nyt olis kiva jos Lassikin vähitellen siirtyis ulkoilmaan.  Meillä oli sitten tosi kivaa ulkona ja Lassikin sai vauhtia tassuihin.   Tässä hieno juoksunäyt:e.

Ei näytä takki paljon haittaavan menoa.  Tässä seuraavassa kuva meistä molemmista yhdessä pitämässä hauskaa.

Mua ei oo takit koskaan haitannu.  Oikeastaan kun oon vahtihommissa, takki on ihan hyvä niin ei kastu eikä palele. Mulla on tää punainen sadetakki (tosi hyvä), Hurtan talvimantteli (vihreä, sopii kauniisti mun tummaan turkkiin) ja sitten sellanen typerä nahkanen lehtäjämantteli, jota inhoon.  lassilla on tää sininen kiiltonappmantteli ja Hurtan oranssi/sininen talvimantteli.  Sille ei oo edes ostettu sellasta nahkatakkia (mami oppii joskus nopeasti).  Ai niin.  Sitten meillä on talvihaalari, mutta rajansa kaikella.  Sitä ei käytä kumpikaan.

Lopuksi vielä talvimannekiinit Leevi ja Lassi





Meidän talon seinustalla on jo vähän sulaa maata näkyvissä.  Käyn joka päivä lannottamassa sitä paikkaa, jos se vaikka auttais niitten kukkasten heräämistä uuteen kevääseen.

t. Leevi

Vahtihommia

Meillä on tärkeä tehtävä.  Me vartioidaan meidän taloa ja pihaa tarkasti ja taitavasti.  Tehtävänjako on sellainen, että Leevi hoitaa pihahommat (ainakin huonolla säällä) ja mä keskityn tarkkailemaan tapahtumia ikkunasta.  Leevi on kyllä Suomen paras vahtiuros.  Oli sää mikä vaan, leevi lähtee töihin.  Tänäänkin se istui lumisateessa portilla melkein tunnin.  Sitten tuli yks orava hyppelemään pihapuuhun, ja Leevi meni heti tekemän sille selväksi meidän pihan säännöt.  Tässä Leevi tunnin vaihtikeikan jälkeen, väsynyt mutta onnellinen.

Mami nappas Leevin kainaloon, kääri isoon kukkapyyhkeeseen ja kuivas vahtikoiran taas sisäkuntoon. 
Mua ei sen sijaan juuri tarvi kuivailla.  Mun tehtävät kun on sisähommia ja pidän tarkasti kiinni siitä, ettei mun tarvi mennä vahtimaan pihaa, jos säät ei salli.  Tässä minä olkkarin passipaikalla.

Huomio varmaan kiinnittyy siihen meidän pureskelemaan punaiseen vahtityynyyn.  Me ihan vahingossa silloin tällöin kiskaistaan siitä sisälmystuppo irti, ja tyyny ohenee ohenemistaan.  Mami sanoi, ettei osta meille uutta, ennen kuin on varma, ettei me syödä sitäkin.

Vahtihommat vievät veronsa ja vahtimies tarvii kunnon sapuskat.  Tässä esimerkki meidän normaalista menyystä.  Siinä on kananpaloja, naudanlihaa, riisiä ja raastettua porkkanaa.  Mami hauduttaa ainekset  isossa pannussa kannen alla ja voila, herkku on valmis.  Melkein parasta on se, kun ruoka on hellalla kiehumassa ja mä makaan keittiön tuolissa odottelemassa sen valmistumista.  Tuoksu on huumaava. Tätä me syödään sitten 2 kertaa päivässä.  mami lisää aamuisin annokseen vielä hivenainejauhetta ja ravintoöljyä.  Kylä me sitten silloin tällöin saadaan muutakin ruokaa ja joskus syödään myös koiranaksuja.  Varsinkin Leevi on naksufani.  Jos haluaa hemmotella mua, voi ostaa paketin maksalaatikkoa rusinoilla.  Leevi painaa vain 5 kiloa, eikä syöminen ole Leevistä mikään iso juttu.  Leevi keskittyy enemmän touhuamaan muita juttuja. Mami syöttää sille joskus voita, että Leevikin sais vähän lihaa luittensä ympärille.  Minä sen sijaan painan kohta 7 kiloa ja RAKASTAN ruokaa. 

t. Tunnetko jo kevään tuoksun?  Kysyy Lassi

Ilottelua hangella

Aamu alkoi ihanasti.  Me lähdettiin niitylle vetämäään hankirallia. Juostiin kuin kaistapäät (jollaisia me kuulemma ollaan muutenkin aina silloin tällöin) ja nautittiin auringosta ja kylmästä lumesta tassujen alla.  Ekassa kuvassa harrastetaan kreikkalais roomalaista painia, Lassi on juuri saamassa niskalenkkiä minusta.  Ei saanut, kierähdin joustavasti alta ja siirryin hyökkäykseen.

Pojat painii

Sitten lähdettiin pinkomaan pitkin peltoa korvat hulmuten.  Tuo reikä etualalla tuli siitä, kun mami-paparazzi innoissaan upposi hankeen (on kuulemma laihtunut, muttei sitten kai tarpeeksi?)

Tässä tullaan sitten takaisin katsastamaan namutarjoilua.  Ei tullut namuja, oli kuulemma loppu.  Ei se mitään haittaa, oli meillä niin kivaa muutenkin.

Minä ja mun varjo

Me ja meidän varjot

Onpa nyt koirapojan mukava olla.  Käperryn sohvan nurkkaan nauttimaan masu täynnä ja juoksusta väsyneenä.  Kuulen unen rajamailla vielä kun mami napsuttaa tietokonetta.  Nyt on hyvä nukahtaa.

t. Leevi

LASSI 4 v.

Hei kaverit, mä oon sitten nyt 4 vuotias. Mulla oli synttärit sunnuntaina, mutta niitä juhlittiin vasta eilen (halusin mun kaverit mukaan juhlimaan).  Ei musta kyllä tunnu sen kummemmalta, sama Lassi mä oon kun lauantainakin.  Ehkä hitusen kypsempi? Tässä mun virallinen synttärikuva.  Se otettiin tänään juhlahumun vähän laannuttua.  Vaikka kyllä mua vieläkin naurattaa.

Lassi 4 v ja 2 päivää

Tällasen kakun mami oli mulle ostanut (sanoi, että ei alkanut itse leipoon, kun meillä on niin hankala uuni, ettei siinä leipomukset aina onnistu). Tämä on tarkalleen ottaen se kakku joka jäi juhlista yli, kun syötävää oli niin paljon. voidaan syödä tämä kakku sitten vaikka vappuna.  Herkkukakku!

Mami haluaa tähän laittaa vielä onnittelun ihan virallisesti:  Rakkalle ja valloittavalle päivänsäteelle Lassille ihanaa viidettä vuotta!

Laitan vielä tähän loppuun kuvan siitä mun luusta, josta tossa aiemmin kertoilin. Eikö ookin hieno.

Voikaa hyvin toivoo Lassi

Hammashuoltoa

Tämä  asia on akuutti.  Mulla on taipumusta hammaskiveen, viime kesänä poistettiin ja nyt on taas vähän.  Mami sanoi, että jos en ala hoitaa hampaitani, joudun taas siihen inhottavaan hammaskiven poistoon ensi kesänä.  En mene. Aloitin luun syönnin. Savustetun peuranluun, tarkemmin sanottuna.
Tässä ihan videokuvaa, Lassi ja luu. Siinä näette mun keskeneräisen tukka-asian, hapsottaa sieltä ja täältä.  Korjataan pian, lupas mami.  Mun taktiikka luun lähestymisessä on hitusen varovainen Leevin verrattuna.  Leevi hyökkää kimppuun ja pian on luu hävinnyt.  Mulla tää luun palanen on kestänyt nyt jo pari päivää, haudon sitä öisin mun kopassani patjan alla (ettei Leevi varasta, tietty).

Voi harmi!  mami latas sen videon, mutta se oli NIIN HIDAS, että se otettiin pois. Just kun musta olis tullut valokuvatähden lisäksi elokuvatähtikin!  No ei voi mitään.  Kuvitelkaa mielessänne, miten mun valkoiset ja HAMMASKIVETTÖMÄT hampaat rouskuttaa herkullista peuranluuta oranssinkeltaisen pyyhkeen päällä.

Laitettiin sitten yhdessä tuumin tähän tämä kuva kun mä vetäydyin mun koppaan mietiskelemään tätä videoasiaa ja nukkumaan päivänokosia mun luun kanssa.  mami sanoi, ettei oo niin isoa murhetta, etteikö päivänokoset korjaa asiaa, ainakin vähän.  Voi että mä näytän sekavalta, kun mun frisyyri on vielä kesken.  Älkää välittäkö!

t. Lassi Luumies

Lassin kesätukka

Nyt se sitten tapahtui.  Sakset vain alkoivat napsua mun turkissa ja karva pöllysi.  Mami aloitti jokakeväisen parturoinnin, kun kuulemma olin niin takussa ja epäsiisti.  yritin sanoa, ettei vielä oo kevät, kun vuorokauden keskilämpötila ei vielä ole nollan yläpuolella, mutta mun faktat kaikuivat kuuroille korville.  Onneksi leikkaushomma on jaettu useammalle päivälle niin, ettei mun tarvi nökättää liian pitkään paikallani.  Nyt on leikattu selkä, päälaki ja takatassut.  Tässä kuva.



Lassi ja puoliparturointi

Laitan sitten useampia kuvia eri asennoissa kun kampaus on kokonaan valmis.  On suoraan sanoen vähän alaston olo jo nyt, mutta toisaalta pakko myöntää, että olo on villi ja vapaa.  Olen jo tänään saanut useamman hepulin, kun ilma kutittaa kivasti mun iholla, ja pakko vetäistä ilotanssit.  Sitten päivän toiseen aiheeseen. 

Mami on paparazzi.  Leevi oli ulkona ihan normi vahtihommissa kun me mamin kanssa mentiin parvekkeelle ja salaa kuvattiin Leeviä pihalla.

Missä Leevi?



Muina miehinä

Leevi aina kiertelee tonttia ja käy vähän joka kulmalla  vartioreissulla (jos pääsee ettei lumi upota, Leevillä on sentään aika lyhyet jalat), ja aina silloin tällöin kiekaisee vartiohaukut.

Tässä vartiomies palaamassa kierokseltaan.

Noi roskat tossa maassa on meidän isosta tuijasta, kun se ravistelee kuivia lehtiään pois ja valmistautuu kesään. 

Mekin aletaan vähitellen valmistautua kesään.  Se on ihan nurkan takana.  tai kahden nurkan, sano mami.

Love and Peace toivoo Lassi

Lumessa kieriskelyn taito

Tämän päivän kova tuuli kirvoitti minussa primitiivisen halun pyöriskellä hangella ihan perusteellisesti.  Tunne on ihan taivaallinen.  Mä osaan hetkessä elämisen taidon (toisin kuin mami, joka välillä tuhlaa aikaansa pohtimalla menneitä ja tulevia, ihan kuin siinä olis jotain järkeä!).  Mä oon kaikilla aisteilla mukana aina siinä mitä teen.  Niin kuin nyt tässä lumessa kieriskelyssäkin.  Ottakaa mallia!


Tästä se lähtee



Vaihe 1, oikea kylki



Vaihe 2, kierähtäminen vasemmalle kyljelle

Vaihe 3, takaraivo ja yläselkä

Valmis

Rakkain terveisin, Zen-Leevi

Palloilua

Tänään oli meidän pihalla oikein kunnon pallomatsi, kun kaverit Samu & Hugo olivat toinen joukkue ja Leevi ja mä toinen.  Molemmilla joukkueilla oli hieman ongelmia, kun vierasjoukkueen Samu upposi jatkuvasti hankeen (kun se on niin skrode kaveri) ja meidän joukkueen toinen laita Leevi puuhas välillä ihan muita juttuja.  No, Hugo ja mä sitten pelattiin ihan tosissaan.  Mami toimi tilanteen todistajana, ja tässä muutamia tilanneväläyksiä pelin tiimellyksestä.

Tässä mä kuljetan palloa ja Hugo kuuntelee tuulen ujellusta korvissa.  Sen kampaus on menny ihan sekaisin.  Tänään me oltiin Hugon kanssa aika tasavahvoja, Hugo on nopeampi ja taitavampi, minä taas tosi hyvä pallon pitämisessä, sillä usein makaan sen päällä.

Tässä vierasjoukkueen väkivahva sentteri poistuu harmistuneena pelipaikalta, kun kantohanki ei ollutkaan nimensä veroinen.

Leevi ei kyllä ole pallomiehiä.  Tässäkin se seurailee naapurin pakettiautoa kun sen pitäis olla auttamassa mua ja meidän joukkuetta voittoon.

Lopuksi vielä ottelun loppuvaiheen fiiliksiä.  huomaatte, että kyllä meillä pojilla oli kova vauhti päällä!  Tässä taas näette:  LEEVIÄ EI NÄY MISSÄÄN, valitsen kyllä seuraavan kerran toisen kaverin mun joukkueeseen!

Lopuksi mami erotuomarin ominaisuudessa totesi, että ottelu oli liian sekava, jotta voitaisiin julistaa voittaja.  Niimpä saatiin yhdessä jakaa palkinto, eli kourallinen sydännameja.

Oli oikein kiva päivä ja voi olla, että harjoittelen vielä illalla sisällä pallon kuljetusta.  Mami lupas auttaa mua.
Ai niin, mami oli jollain reikä kurssilla viime viikolla.  Sitten se hoiti meitä sillä seurauksella että Leevin maha meni sekaisin.  Onkohan sen reikä-energian antaminen oikein viisasta? (mami: se oli reiki-kurssi, ja Leevin maha meni sekaisin varmaan ihan muista syistä).

Voikaa oikein hyvin ja nauttikaa keväästä!
Toivottaa Lassi

Ruskettumista

Tänään aamulla oltiin sisällä kun sato vähän märkää lunta ja mä en ainakaan halunnu kastella turkkia.  Sitten alkoikin aurinko paistaa ja tuli paras mahdollinen kevätsää.  Me ollaankin oltu melkein koko päivä pihalla.  Mami aina ihailee rusketusta, kun se kuulemma tekee niin terveen ja hyvän näköiseksi.  Me yritettiin olla leevin kanssa auringossa, jos vaikka mekin rusketuttais ja näytettäis vielä paremmilta kuin jo nyt näytetään.  Tässä molemmista kuvat, että saatte arvioida, ollanko jo rusketuttu.  Tässä ensin Leevi.  Musta kyllä näyttää, että Leevi ois päin vastoin vaalentunu.  Mitä ootte mieltä?  Kyllä se kumminkin näyttää oikein hyvältä.

Tässä sitten minä.  Ei taida vielä näkyä?

Jos kiinnitätte huomion mun nenään, niin huomaatte, että se ainakin saisi ruskettua.  On nimittäin taas talvella muuttunut melkein vaaleanpunaiseksi (mua vähän hävettää, on aika tyttömäinen). No, muuten se on kyllä tosi hyvä nenä.  Rakastan haistelua ja voin lenkillä nuuhkia ihania tuoksuja vaikka kuinka kauan.  Niin kauan kuin mami taas komentaa eteenpäin.  Mami sanoikin, että musta vois tulla hyvä jäljestyskoira.  Pääsen kuulemma kokeilemaan, kun löytyy oikea kurssi, jossa voidaan mamin kanssa harjoitella. 

Tässä sitten ollaan yhdessä ruskettumassa meidän pihalla Leevin kanssa.

Valoa kaikille toivoo Nenä-Lassi

Jälkikirjoitus:  Koirat ei kullemma rusketu, saatiin sellaista palautetta.  Paitsi mun nenä.

Kevättä rinnassa

Minä rakastan kevättä ja aurinkoa.  Vaika oon musta, tuntuu auringon lämpö turkissani ihanalta.  Istun tässä meidän portailla ja kuuntelen kun vesi lorisee räystäissä ja jääpuikkot kolisevat alat katolta.  Tekisi ihan mieli laulaa kevätlaulu!  Ja niinhän me pojat tehtiinkin, kun naapurin iso koira (meidän kamu, vaikka Lassi pelkää sitä vähän), tuli pihalle ja me yhdessä sen kanssa viritettiin yks kevätbiisi.  Ikävä kyllä mami tuli aika pian keskeyytämään meidän esityksen, sanoi, ettei saa kirjoitettua kun on niin kova meteli???!!

Auringonpalvoja

Lämmintä mieltä kaikille lukijoille!

t. Leevi

Lapsuusasioita

Näistä meidän lapsuusasioista on päarasta antaa mamin kertoa teille, kun me ei muisteta niistä mitään.  Paitsi mä kyllä muista kun Lassi tuli meille ja sotki mun koko elämän.  Näin jälkeenpäin ajateltuna Lassin tulo mun elämään on kyllä suuri onnenpotku.  Me ollaan veljekset.  Mutta tähän maisiaisiksi mami lupas näyttää teille pari kuvaa.  Olkaa hyvä:

Tässä on kaksi kuvaa Leevistä pienenä.  Ylemmästä tulee Leevin persoona hyvin esiin.  Aina yhtä virkku ja terävä.  Valmis uusiin seikkailuihin.  Leevi on myös herkkä reagoimaan kaikkeen nopeasti, mikä tulee hyvin kuvan fiiliksestä esille.  Alemmassa kuvassa on Leevi on jäänyt pohdiskelemaan elämän ihmeitä pellon reunaan.  Kun Leevi oli pieni koira, sillä oli tapana pysähtyä tuijottelemaan kaukaisuuteen pää kallellaan.  Siitä Leevi sai kasvattajalta nimensä Hamlet, ollako vai eikö olla.  Ja Leevi on kyllä aina hyvin vahvasti ollut elämässä kiinni,  kaikki tähänastiset 5 vuottansa. 

Lassi sitten on toista maata.  Lassi on nautiskelija, ollut jo pienenä, kuten voitte nähdä.  Lassi ei halua ulos, jos ilma on kehno, Lassi ei halua lähteä minnekään, jos voi olla kotonakin, Lassi viihtyisi vaikka koko illan sylissä rapsutettavana ja Lassin lempiharrastuksiin kuuluu nukkuminen.  Toisaalta, jos kaivetaan pallo esille, Lassiin tulee vauhtia.  Ja ilman kunnon ulkoilua ja riehumista elämä olisi lassin mielestä tylsää.  Ai niin, unohdin herkuttelun.  Sekin on Lassin harrastusten kärkisijoilla.  Lassi on hyvin lempeä poika, jolle läheiset ihmiset ja koirat on kaikki kaikessa.

Leevi:  tommosia me ollaan.  Erilaisia mutta niin ihania molemmat.  Mami sanoi, että nyt pitää lopettaa kun pitää lähteä kauppaan.  Mä oon joskus ihmetelly, miksi sinne kauppaan pitää yhtenään mennä, mutta mulle se kyllä sopii, se on kivaa vaihtelua kun voi parkkihallissa tarkkailla ihmisiä ja Lassi nauttii kun saa herkutella takapenkillä kun mami tulee kaupasta.

Adios amigos!
L & L