Hammasta köyhempi

Aamu alkoi ihan kivasti, paitsi että mä en saanut mitään syötävää.  Sitten leevi jätettiin kotiin ja me hypättiin mamin kanssa autoon.  Alko kyllä jo tässä vaiheessa epäilyttämään koko touhu.  Sitten mun pahimmat odotukset totuetuivat, kun mami kurvasi eläinlääkärin pihalle.  Ensi mut punnittiin (7 kg) ja sitten tutkittiin ja sitten se lääkäri tuikkas neulalla mun jalkaan ja sitten pimeni.  Seuraavan kerran kun heräsin, mä olin yhden hampaan köyhempi (pieni takahammas) ja mun muut suussa olevat hampaat kiilteli kuin rivi timantteja (mamin sanoma).  Olin hammaskiven poistohoidossa.  Mun tassut ei kantaneet ollenkaan ja hoipertelin kuin humalainen (en ole nähnyt kyllä sellaista humalaista koskaan) enkä millään pysynyt istumassa autossa kun jokin voima veti mua koko ajan toiselle kyljelle.  Mami joutui kantamaan mut kotona suoraan sänkyyn.  Mun takajalat ei suostuneet tottelemaan  mua moneen tuntiin ja vasta nyt pystyin juoksemaan portille moikkaamaan naapurin kaveria.  Ei se jouksu kuulemma ihan juoksulta näyttänyt (eikä tuntunut), mutta parempi kuin ei mitään.  Alan siis toipua.

Mullla on lääkärin mukaan taipumusta hammaskiveen.  Se tarkoittaa sitä että pitäis harjata hampaita.  Kun mulla nyt on se taipumus, pakko kai siihen on suostua.  jos haluan pitää mun loput hampaat suussa.  Tilanne oli kuulemma muuten oikein hyvä sitä yhtä hammasta lukuunottamatta.  Muuten olen kyllä oikein terve ja komea uros, mikä on jo aiemmilla reissuilla tullut selväksi.  Ja ihana, ainakin mamin mielestä. 

Toipilas

Leevi on kyllä paras kaikista veljistä.  Se oli tuosi huolissaan, kun tultiin kotiin enkä jaksanut moikata sitä.  Halusin kyllä, mutten jaksanut.  Leevi istui mun kopan vieressä ja odottei, että avaan ainakin toisen silmän.  Tässä näette, miten Leevi huolehtii musta.

Tämän jutun loppuun vielä kuva siitä, kun olen jo toipunut melkein omaksi itsekseni.  Nuuhkin tuulta terassilla ja varovasti silloin tällöin nostelen huuliani, että raitis ilma parantaa mun suun nopeasti.

Mami antoi mulle jo kaksi viipaletta kaölkkunaleikettä ja heti tuntui parammalta.  Nyt taidan hörpätä vettä ja sitten siirryn sisälle toipumaan.

Tässä vileä kaikille iloksi muutama kuva meidän kukista.  Eikö olekin kauniita!

Harjatkaa hampaitanne!
kehottaa Lassi

Makkaraa ja uusi kaveri

Nyt on juhannus takana ja juhlamakkarat syöty.  Kyllä se on niin, että hiiligrilli on mun mielestä paras makkaran paistoon, taivaallista Wilhelm-makkaraa!  mami tykkää kaasugrillistäkin, mutta siitä ei tuu sitä hiilen aromia.  Kun mä kasvan isoksi, musta tulee kokki. 

Nähtiin juhannuksena sorsaperhe juhannusuinnilla meidän rannassa.  Me oltiin ihan hiljaa ja tuijotettiin mykistyneenä niitä pienen pieniä sorsanpoikia.  mami sanoi ettei me selvästikään olla ainakaan lintukoiria.  Ei me olla vesikoiriakaan, kun kukaan ei pudonnut veteen eikä varsinkaan mennyt uimaan vapaaehtoisesti.  Sikälikin onnistunut juhannus.  mami väitti, että vesi on ihanaa ja uiminen vielä ihnampaa, mutta en mennyt siihen lankaan.

Kokko oli hieno ja me ihailtiin sitä kalliolta.  Tässä Leevi kokkotunnelmissa.

Lämmin kiitos meidän juhannusseuralaisille!  Meillä oli tosi mukava juhla.

kun me tultiin kotiin, huomasin, että meidän olkkarissa oli joku tosi hyvän näköinen valkoinen uroskoira.  Tässä mä teen tuttavuutta sen kanssa.

Se oli tosi mukava.  Varmuuden vuoksi mä kuitenkin asteuin makaamaan rauhassa vähän kauemmas siitä koirasta.  Sekin makas ihan rauhassa ja tuijotti mua.  Asuukohan sekin meillä?  mami sanoi että se olen minä, mutta eihän se voi olla minä kun minä makaan tässä sen koiran edessä meidän olkkarin matolla ja se on tossa vähän kauempana.  Onkohan  juhannusjuhla sekoittanut mamin pään?  Parasta  pysytellä mamin lähellä, ihan varmuuden vuoksi.

Jään tarkkailemaan tilannetta (mamia ja sitä uutta koiraa) ja toivotan teille hyvää helleviikkoa

Lassi

Ihanaa Juhannusta!

Mä oon ollut ihan sekaisin nyt kun ihanalla naapurin tyttökoiralla on SE aika.  Mä en voi sille mitään, mutta aina kun HÄN kävelee meidän aidan ohi, mun on ihan PAKKO kaivaa itseni aidan alta vapauteen ja seurata mun ihastusta.  Musta on kyllä kehittynyt näiden päivien aikan oikea maamyyrä.  Pystyn kaivautumaan tosi pienestä välistä kun laitan itseni litteäksi kuin lattana.   Oma lukunsa on ne lukemattomat puhuttelut, joihin olen retkieni jälkeen joutunut.  mami on aika tiukka tän vapaus-teeman suhteen.  Ei vapautta Leeville, jos se tarkoittaa holtitonta juoksentelua ympäri kylää.

Mami kiertelee tilkitsemässä aitaa ja tässä muutama esimerkki mun entisistä pakoreiteistä.

'

Tää alempi reitti portin ali oli tosi haastava, kun portti ei jousta yhtään ja se rako on vaan muutamia senttejä.  Kaivoin kuopan portin alle ja silti mun piti olla tosi lattana.  Onnistuin kuitenkin.  Nyt portin edusta näyttää tältä.

Tämän asian lopuksi vielä kuva minusta.  Istun aidan takana ja odotan.

En ehdi enää kauaa odottaa kun pitää pakata reppu ja lähteä juhannuksen viettoon mökille.  Ehkä siellä saan muuta ajattelemista.

Nyt on niin valoisaa, ettei yölläkään ole ihan pimeää.  Sitä on syytä juhlistaa ja mekin aiotaan juhlia Juhannusta ja valoa!  Mä ainakin aion valvoa koko juhannusyön ja syödä grillattua juhannusmakkaraa ja vartioida mamia kun se on saunassa ja hyppää järveen.  Aion myös varoa kovasti, etten itse putoa sinne järveen niin kuin on jokaisena mun elämän kesänä tätä ennen käynyt.  En tykkää uimisesta.  Osaan kyllä uida, mutta vain pakon edessä.  Mami osti mulle oranssin pelastusliivin kaksi kesää sitten venereissuja varten, mutta kun yritän vältellä venereissuja, ei sitäkään ole tullut käytettyä,  Ei niissä venereissuissa muuten mitään vikaa ole, mutta kun mulle tulee huono olo heti kun meen veneseen, kun se keikkuu niin epämääräsesti. 

Ei sekään haittaa, vaikka juhannuksena satais vettä.  Silloin kääriydytään koko porukka peittojen alle lukemaan kirjaa ja nauttimaan sateen unettavasta ropinasta katolla.  Paitsi että mä en lue kirjaa.

Tässä kuva kolme vuotta sitten juhannukselta kun tältä juhannukselta ei vielä ole.  Lassi on tässä  vielä ihan pieni ja nauttii auringonpaisteesta meidän laiturilla.  mami on tehnyt meille teltan, jonka varjossa on mukava ottaa päivänokosia ja kuulla kun laineet liplattaa.

Loistokasta Valon Juhlaa kaikille.  Ja jos sataa, onhan se aurinko kuitenkin seillä pilven takana odottamassa sitä, kun tuuli puhaltaa pilven pois.

terveisin Leevi

Puistossa ja koirapuistossa

Eilen saatiin seikkailla oikein kunnolla kun päästiin kavereitten kanssa juoksemaan puistoon.  Oli ihanaa kisailla, riehua ja juosta tassut lennossa tosi pitkään.  Nurmikko oli ihanan tuore sateen jälkeen ja siinä oli niin vastustamattomia tuoksuja, että oli pakko ottaa nurmikontaktia selkä edellä.

Leevikin innostui juoksemaan porukassa ja tässä se odottaa retkievästä, että taas jaksaa juosta.

Tänään sitten käytiin ensin puutarhakaupassa ja meidän ystävän kasvimaalla, jonka jälkeen päästiin vielä KOIRA-AITAUKSEEN!  Siellä oli monta uutta koiraa ja yksi Saara, spanielityttö, joka tykkäs musta niin paljon, että meinas syödä mut.  Eihän se käy laatuun ja mä sitten vietin aikaa mamin sylissä.  Leevi taas olis halunnutkin, että ihana Saara olis ollut siitäkin tosi kiinnostunut, muttei ollut.  No, Leevi ei antanut asan vaivata sen enempää vaan juoksi tukka hulmuten ympäri aitausta yhden Manun kanssa.  Munkin teki vähän mieli juosta Manun ja Leevin kanssa, mutta kun pelkäsin että se Saara huomaa mut, enkä sitten uskaltanut mennä mukaan.  Sitten onneksi se Saara lähti kotiin ja mäkin pääsin riehumaan pikkasen.  Mä oon kyllä aika vetävä heppu, mutta siitä seuraa sitten joskus omat hankaluutensa, niin kuin nytkin sen Saaran kanssa.  Ja oon mä vähän arkakin, mutta onneksi mami sanoi, ettei tarvii yrittää olla rohkea jos ei siltä tunnu. 

Kun me tultiin kotiin, olin IHAN puhki.  Mami joutui ihan maanittelemaan, että edes vähän kiinnostuin syömisestä.  Mä olen siis niin väsynyt.  En mä niin paljon juossut kuin Leevi, mutta se reissu oli niin jännittävä, että mun täytyy nukkua ne kaikki asiat järjestykseen.  Suostuin mä vähän syömään mamin mieliksi, mutta nyt painun pehkuihin. 

Vaikka se koirapuisto viekin musta mehut, haluan taas pian uudestaan sinne.  Leevi sanoi, että se haluais koirapuistoon taas heti nyt.

Kyllä elämä on jännittävää!
Kauniita unia kaikille toivottaa Lassi

Vanhassa vara parempi

Muistatte varmaan tämän meidän vanhan punaisen vahtityynyn.  Sen, joka me on Leevin kanssa restauroitu mieleiseksi. Ongelma on se, että se ei ole yhtään mamin mieleen.  Siis meillä on ilmassa ristiriidan siemen.  Sitä EI kuulemma laiteta alkuperäiselle paikalle olkkarin ikkunan eteen, vaikka me kuinka haluttais.  No, me on päästy sellaiseen kompromissiin, että se on lämpimällä säällä terassin nurkassa (poissa silmistä, sanoi mami) ja sateella kylmässä eteisessä.  Tässä minä ja mun rakas tyyny.

Tossa oikealla näette reiän, johon on ihana työntää pää ja potkia takajaloilla niin, että sisälmykset pöllyää.  mami sanoi, että päätä EI saa työntää tyynyn sisään.  Olen yrittänyt totella.  Jos en tottele, tyyny lähtee meidän suureen roskikseen.  Kyllä mä tiedän, että sinne se on kohta menossa joka tapauksessa, mutta nautitaan tyynystä niin kauan kuin se on vielä mahdollista.  Mami sanoi, että elämässä joutuu tasaisin väliajoin luopumaan jostain, mutta se tarkoittaa aina sitä, että jotain muuta tulee tilalle.  Ja niin käy tässäkin tapauksessa.

Leevi rakastaa jauhelihaa.  parasta se on juuri pannulta tulleena ilman mitään lisukkeita.  Tässä on mukana riisiä, porkkanaa ja kananpaloja ja sekin on Leevin mieleen.

Aikaisemmin Leevi syljeskeli suustaan kaikki riisit lattialle ja nielas lihanpalat ja porkkanat.  Nyt se on vähitellen oppinut syömään kunnolla eikä mamin tarvitse siivota koko keittiön lattia Leevin ruokailun jälkeen.  Minä sen sijaan olen nyt huomannut, että lihanpalat maistuu paljon paremmilta kun ne ensin kantaa mahdollisimman kaukana olevalle matolle ja herkuttelee ne siinä.  Mun mielestä on kiva jättää parhaat palat odottamaan viimeiseksi, ja aina joskus mä sitten unohdan syödä ne.  Niin että miedän matoilta saattaa onnekas löytää ihania eilisiä lihanpaloja jos tuuri käy.  Naksukupin ympäristö on aina suhteellisen sekava, kun Leevi valikoi kupista parhaat naksut ja ripottelee muut pitkin lattioita (mä en kyllä erota yhtä naksua toisesta naksusta, mutta Leevi on tarkka).  Niin se on, että yksinkertaisestakin asiasta voi tehdä taidetta.

Sadeterveisin  Lassi

ps. meidän herneet kasvaa niin että melkein voi kuulla suhinan.  Ihana sade!

Laiskottelua

Me ei olla käyty puntarissa aikoihin.  Ja nyt ei varmaan kannatakaan kun kuuman ilman takia ei oo jaksettu liikkua, mutta sen sijaan on kyllä jaksettu herkutella.  Huomenna on taas viileämpää ja sitten lähdetään pitkälle kävelylle haistelemaan sateen jälkeen metsän ihania tuoksuja.  Ja kaikkia muitakin tuoksuja, niin kuin nyt näiden  meidän kavereitten postituksia polun varressa.  Ollaan kyllä kerta kaikkiaan oltu veteliä.  Leevikin on ihan vaan muodon vuoksi välillä vähän yrittänyt virittää vahtihaukun tapaista, mutta kyllä se on aika vaisulta kuulostanut.  Nyt on energiaa varastot pullollaan ja huomenna  taas jaksaa riehua.

Kyllä hellesäässäkin on omat kivat asiansa. Parasta on se kun meidän terassille vihdoin tulee varjo ja mä saan lötköttää patjan päällä rapsutettavana.  Niin kuin tässä kuvassa.

mami rapsutti mua toisella kädellä ja toisella leikkeli mun rintakarvoja lyhyeksi.  Nyt on sitten taas viileämpi olo kun ilma vaihtuu paremmin.  Oikeastaan alkoi tuntua oikein hyvältä.  Ja huomenna viilenee.  Me ollaan Leevin kanssa sieltä havannasta kotoisin, mutta en mä kyllä haluais asua siellä.  Mulle sopii paremmin vähän viileämpi ilma ja tietysti Suomi on paras paikka jo siksikin, kun mun koti on täällä.  Enkä edes ymmärrä espanjaa.  mami sanoi, etten aina tunnu ymmärtävän suomeakaan.  Varsinkin sana "tänne" jää välillä ymmärtämättä.  Kyllä mä sen sanan aina ymmärrän, eikä kuulossakaan ole vikaa, mutta joskus vaan on syytä teeskennellä tietämätöntä, kun on tärkeää tekemistä, jota ei halua keskeyttää.  Leevi ei välillä ole ymmärtävinään, kun mami sanoo "ei hauku".  Tuntuu kuin Leevi aina silloin haukkuis vielä kovemmin.  Ja Leevi ei myöskään aina tajua kun sanotaan ettei saa karata.  Leevi sanoi mulle, ettei se koskaan karkaakaan, se vaan lähtee pienelle retkelle.

Kohta saan kuulla kun vesi ropisee uudelle katolle ja meidän uudet räystäsputket suhisee hiljaa.  Se on tosi kodikas ääni.  Eikä mua haittaa ukkonenkaan.  Mehän ollaan täällä sisällä turvassa, antaa ukkosen jyristä!


Antoisaa alkavaa viikkoa kaikille toivottaa
Espoonkoira Lassi

Laseista

Mulla vuotaa silmät tavallista enemmän kun aurinko häikäsee niin kirkkaasti.  Meillä havannankoirilla taitaa olla aika herkät silmät.  Jos mun tukan antais hulmuta vapaana, se peittäis herkät silmäni ja suojaisi niitä auringolta, mutta toisaalta silloin en kylllä näkiskään paljon mitään.  Taitaa tämä lyhyt tukka olla sittenkin parempi.

Hugoakin aurinko häikäsee ja se halus apua asiaan.  Nää lasit on tosi hyvät Hugon mielestä, mutta harmi ettei ne pysy vauhdissa mukana.  Ja Hugolla on vauhti tassuissa.  Aika komea toi kesä-Hugo.  mami sanoi, että se näyttää ihan hippibändin basistilta.  Mä en osaa sanoa siihen mitään, kun en edes tiedä, mikä on hippibändi tai basisti.

Samu taas haluais kunnon lukulasit, että näkis vihdoinkin lukea.  Meillä koirillahan toi lähinäkö ei ole kovinkaan kummonen. Samu on aina ollut vähän vakavamielisyyteen taipuvainen ja haluaisi pysyä perillä tärkeistä asioista.  Lukulaseilla vois lukea vaikka Hesarista päivän polttavat uutiset, jos vain osaisi lukea.
Mä voisin taas ostaa uimalasit, kun mä kuitenkin tänäkin kesänä varmasti tipahdan ainakin kerran  järveen.  Kysyin Lassilta, että minkälaiset lasit se haluais, niin se sanoi että avonaiset ikkunalasit, kun täällä sisällä on niin kurjan kuuma. 

Näkemisiin, Leevi

Karkulainen

Meidän piha on siis kokonaan aidattu.  ja sitten aidan alaosassa on kaikenlaisia esteitä, ettei Leevi-myyrä pääse kaivamaan koloa maahan ja lähtemään karkureissulle.  Ei se oo lähtenykkään melkein vuoteen, paitsi nyt.  Me etsittiin mamin kanssa Leeviä joka paikasta, muttei löydetty.  Sitten viimein lähdettiin kävelylle miettimään asiaa, sillä mamin mukaan liikunta auttaa selventämään ajatuksia.  Tässä tapauksessa ne selvenikin ihan kokonaan, kun Leevi tepasteli meitä vastaan peltotiellä.  Ihan muina miehinä.  Ja me oltiin jo aika kaukana kotoa.  Meidän pihan ohi oli kävellyt naapurin hemaseva tyttökoira, ja Leevin oli vallanut ihan pakottava tarve lähteä sen mukaan.  Leevi oli tehnyt aika kovasti töitä, ennen kuin pääsi kiemurtelemaan tielle aidan alta.  Sais kyllä se tyttö olla aika ylpeä Leevistä, vaikkei Leevi sitä tällä kertaa löytänytkään. Mami ei ollut yhtään ylpeä vaan komensi karkulaisen suoraan kotiin.  Sanoi, että ei saa lähteä omin neninensä retkelle, kun siinä voi käydä köpelösti.  Leevi heilutti häntäänsä hyvin ymmärtäväisen näköisenä.

Sitten Leevi meni miettimään tekosiaan (ja sitä ihanaa mimmiä) auton alle.  Kuvasta voitte nähdä että Leevi on tosissaan raivannut tiensä heinikon läpi vapauteen.  Kyllä mä vähän haikeasti katselin mun rohkeaa isoveljeä, mä en kyllä uskaltais!

Mami käski laittaa tähän loppuun viestin kaikille koirille:  älkää ikinä lähtekö yksin seikkailulle.  Lupaattehan!  Ihmiset sen sijaan saa lähteä, ja se on mamin mielestä  joskus jopa toivottavaa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, toteaa Lassi

Grillijuhlat

meillä oli eilen kesän ensimmäiset grillijuhlat.  Oltiin kutsuttu meidän parhaat ystävät juhlistamaan kesän alkua ja nauttimaan ihanasta päivästä.  Ulkoiltiin, kasteltiin puutarhaa, lämmitettiin saunaa ja ennen kaikkea grillattiin.  Oli ne muutkin jutut ihan kivoja, mutta nyt keskityn tärkeimpään, eli mehevään kanan rintafileeseen.  Sen pitää olla paksu ja mehevä ja sopivasti kypsä.  Multa menee melkein järki kun mä haistan sen ihanan aromin grillistä ja TIEDÄN, että se on mulle tarkoitettu.  Kun mami sitten pilkkoo sitä taivaallista herkkua mun kuppiin ja me yhdessä odotetaan, että se jäähtyis, en malttais millään odottaa.  Saatiin sitten herkutella myös lohella ja mun toisella suosikilla eli rapeaksi grillatulla lohen nahalla.  NAM.  Vieläkin nuoleskelen huuliani ja katselen kaihoisasti grillin suuntaan, jos vaikka mami olis taas matkalla sinnepäin kanan rintafilee mikanaan!

Tässä kuva kun grilliä jo valmistellaan käyttökuntoon.  Huomaatte varmaan mun toiveikkaan odottavan ilmeeni. 

Herkullista kesää kaikille!  Toivottavasti jokainen saa sitä mistä eniten pitää!

Lassi

Pesupäivä

Me joudutaan molemmat kylpyammeeseen ja pesuoperaation uhreiksi aina kerran kuukaudessa.  Ensin pestään, sitten kuivatellaan, sitten kammataan ja lopuksi laitetaan punkkiöljy niskaan.  Eipä oo ollut meillä punkkeja.  Paitsi viime kesänä oli iso paha punkki kaivautunut mun kannuskynnen juureen ja taas mua vietiin lääkäriin.  mamilla on aika herkkä liipsinsormi kun meidän terveydestä on kyse.  Jos on jotain vaivaa (yritetään kyllä peitellä mahdollisimman pitkään), heti vaan lääkäriin.  No, on se muuten ihan hyvä mami ja kyllä me siitä kovasti tykätään.

Tänään oli taas se päivä.  Ensin oli mun vuoro.  Mä sain pesun jälkeen ihan hirveen pesuhepulin ja pistin kaikki matot rullalle ja Lassikin laitto matot rullalle.  Sitten oli lassin vuoro mennä pesulle.  Pesun jälkeen Lassikin sai pesuhepulin ja taas meitä vietiin.  Matot laitettiin taas rullalle ja juostiin ympäri taloa hurjasti äristen.  Sitten juostiin muuten vaan ja painittiin terassilla ja taas juostiin ja hypittiin.  Tuolille, sohvalle, lattialle, tuolille, sohvalle, sänkyyn...

Puhdas Leevi

Puhdas Lassi

Nyt mä oon sitten ihan poikki.  Makaan terassilla patjan päällä ja annan kesätuulen kuivatella mun turkin kuivaksi.  Ja toisella silmällä tarkkailen ympäristöä, toinen silmä on kiinni.  Kohta taitaa toinenkin mennä ihan väkisin kiinni ja vaivun ihanille kesänokosille.

t. Leevi