Lempeä kukkaistuoksu - melkein

Meinas käydä köpelölsti.  Olin just kieriskelemässä ihanassa kuivuneessa koirankakassa kun mami huomas.  Tuli kiire nousta ylös.  mami sanoi, että nyt mennään suorinta tietä kotiin ja mua odottaa kokovartalopesu shampoolla, jossa on lempeä kukkaistuoksu.  Leevin mielestä mami on ihan turhantarkka noitten hajujen suhteen, sama kai se on, tuoksuuko kukka vai kakka.  Onneksi kotimatkan tuulet puhalsivat pahat hajut tiehensä (mami mielestä pahat), enkä joutunutkaan kylpyyn.  Onnen päivä!

On tää muutenkin onnen päivä.  Mä rakastan syksyä ja syksyn lehtiä, joissa voi peuhata ja aurinkoa, joka ei porota liian kuumasti.  Tänään mentiin retkelle meidän kotijärvelle, jossa voi nauttia kaikista syksyn ihanuuksista yhdellä kertaa.  Ja sitten siellä oli tosi paljon hiiren hajuja ja kaikkea muuta tärkeää.

Tässä kuvasatoa, kun mami-paparazzi taas intoutui kuvaileen meitä.

Lokakuun mallipoika

Kaloja?

Kiire!

Mun mielestä on tosi kiva, kun kohta tulee talvi.  Ihan ykkösjuttu on semmonen pieni pakkanen ja kuuraa maassa.  Mikään asia maailmassa (paitsi Hugo) ei saa mua juoksemaan ja hyppimään niin innoissani kuin kuura tassujen alla.  Silloin mun tassut lentää ja häntä hulmuaa.  Sitä odotellessa!

Onnenpoika Lassi

Meren kohinaa

Me päästiin tänään meren rantaan retkelle!  IIIIhanaa.  Ja arvatkaa mitä.  Me nähtiin semmonen 4 kk vanha perhoskoiran poikanen ja se oli mun mielestä ihan huippu.  me leikittiin sen kanssa pitkään.  Leevi suhtautu siihen vähän varovasti, mutta musta oli ihana leikkiä.  Se läpsi välillä mua tassulla kuonoon, mutta ei se mua haitannut, sehän oli vasta vauva.  mami sanoi että mä oon hyvä lastenhoitaja.  Ehkäpä meillekin tulee vielä joskus pentu, niin mä pääsen leikkimään enemmän.  Leevi ei ole kovin leikkisä, kun sillä on ihan muut asiat mielessä.  Niin kuin vahtihommat ja naapurin pimut.  onneksi mulla on mun paras kaveri Hugo, joka on kans aika kova leikkimään.  Ja meillä on aina tosi hyviä pallomatseja.

Siellä oli koirien uimaranta, johon tietysti mami vei meidät.  Sillä on nykyään aina uimiset mielessä, niinkuin se koirauimalakin.  me ei uitu, mutta muuten oli heinoa nuuhkia posteja puskista kun merikohisi vieressä.





Meri on kyllä tosi hieno juttu.  Leevin suurta hupia on loikkia kallioilla.  Se tykkää juoksennella pitkin kallioita ja hyppiä kiveltä toiselle.  Jos mami haluaa oikein hemmotella Leeviä, me mennään Lauttasaaren kallioille.  Mulle taas tää haukilahti on hienompi, kun siellä on enemmän muita koiria.  Molemmissa paikoissa saa nuuhkia merituulta, josta me kaikki tykätään.

Tänään Leevi on joutunut saksien uhriksi.  mami päätti leikata leevin turkin, kun se on niin takussa.  Vielä on vähän jäljellä, mutta nyt jo Leevi näyttää tosi hyvältä.  Mulla on tosi komea veli.

Syysterveisin  Lassi

Reissuelämää

heissuli vei!

me ollan hotellissa.  Leevillä on maha sekaisen, varmaankin jännitti kotimatkaa.  Se vaan järsii heinää puistossa ja sisällä hotellissa on maastoutunut sängyn alle piiloon.

Mutta mua ei vaivaa mikään!  Tässä mä nautin hotellin sängystä.

Kuperkeikka näin päin...

ja  näin päin...

Voi ei, paparazzi yllätti



Onneksi mami ymmärsi vuorata sängyt ja tuolit lakanoilla ja peitoilla, niin mä saan riehua!  Mä rakastan hotellihuoneita ja matkan tunnelmaa.  mami huomautti, että mun luonne on kai sitten ihan kokonaan muuttunut, kun ennen mä en halunnut kotiporttia kauemmaksi retkelle.  Mä taidan olla sellainen hitaasti syttyvä, mutta kun into syttyy, se roihuaa! Niin se on, että matkailu avartaa!

toivotaan, että Leevikin paranee pian että me voidaan taas yhdessä riehua!

lomaterveisin Reissu-Lassi

Ramasee

Voi pojat kun mä oon väsyny.  Tänään en kyllä lähde minnekkään retkelle!

t. Lassi

500 porrasta - taas

Meidän mami se tykkää portaista.  Taas tänään me kierrettiin se 9 km lenkki portaineen ja pitkospuineen.  Kyllähän me jaksetaan ne portaat, mutta mamilla on kyllä ongelmia.  Piti levähtää joka tasanteella,  muka valokuvaamassa.  No, me hienotunteisesti ihailtiin rauhassa maisemia mamin kanssa, eikä ryntäilty tuttuun tapaamme minnekään. Matkalla tavattiin taas vauva-koira.  Tää oli vasta 11 viikkoa vanha ja sen emäntä raahas sitä perässään pitkospuita pitkin.  Se pieni pelkäs ja uikutti.  Me mentiin Lassin kanssa antamaan sille vähän kannustuspusuja ja ihan kuin se ois auttanut.  Kyllä mä oon sitä mieltä, että ei toi tunturivaellus oo vauvoille tarkoitettu.  katsokaa vaikka näitä kuvia, aika haasteellista, vai mitä!

Pitkät pitkospuut ja pienet vaeltajat

Vuorikauris Lassi

melkein huipulla!

Siellä me mentiin, ylväät ja rohkeat tunturikoirat Leevi ja Lassi.  Kyllä mä oon mun veljestä lassista ylpeä.  Se meni ne portaat ylös tukka hulmuten kuin vuorikauris konsanaan.  Siellä alhaalla seisoi yks kultainen noutaja ja tärisi kuin haavanlehti, kun sitä pelotti ne portaat.  Mutta meitä ei pelottanut!  Ollaan me aika poikia.

Nyt nukuttaa niin vietävästi kun on kanafilettä maha täynnä ja lämmin tyyny pehmusteena.  Kyllä retken jälkeen on ihanaa nukahtaa velipojan viereen ja nähdä unta kaikista seikkailuista.

Me ollaan onnenpoikia!  Toteaa Leevi ja kuorsaten säestää Lassi

Lapin lumossa

hei taaas PIIIITKÄSTÄ aikaa.

mä oon sanonu mamille ainakin sata kertaa, että hei, kirjota meidän kavaereille juttuja sinne nettiin.  Mutta ei.  Nyt se taas innostu ja toivottavasti innpstus kestää. 

Me ollaan täällä Lapissa.  On ollut ihanaa.  lapin lumo se on kyllä ihan totta.  Täällä on kaunista ja naapurimökissä oli kaksi tyttökoiraa.  Oikeastaan toi jälkimmäinen asia on se tärkeempi.  Mutta ne lähti jo kotiin.

Tässä me Lassin kanssa metsässä.

Ollaan me oltu tunturissakin ja hiivitty pitkospuita pitkin.  Ne oli oikeastaan poikkipuut, joiden välissä oli iso, tassunmentävä rako, joten mentiin melkein mahallaan, ettei vaan ois sattunut tassuun.  Meitä vastaan tuli paljon retkeilijöitä, jotka kaikki ihaili "pieniä matkamiehiä".  Kyllä me tosiaan oltiinkin matkamiehiä kun mami kunnianhimoisesti juoksutti meitä 9 km matkaa, ja 500 porrasta ylöspäin.  ne portaat oli kivat ja maisemat ihanat.  Oli sielläkin yks tyttökoira, mutta se oli vauva, vasta 3 kk vanha.  Se oli samojedi-koira ja sen mami kantoi sitä, kun se ei enää jaksanut.  Toivottavasti se mami jakso, ne portaat ja samojedi sylissä on aika rankka yhdistelmä.

Tässä maisemakuva meidän joelta.

Kohta tullaan taas kotiin, mutta sitä ennen ehditään vielä paljon!

Ruskaterveisin  Leevi

Tassukarvoja

Meillä on semmonen systeemi, että pitää olla nätisti kun leikataa turkkia tai kynsiä.  Jos käyttäytyy hyvin, palkkio seuraa toimenpiteen jälkeen.  Tänään oli vuorossa Leevin tassukarvat.  Leevi INHOAA, jos joku edes katsoo liian pitkään hänen herkkiä tassujaan saatikka koskee niihin.  No, tänään Leevi istui stooalaisen tyynesti paikallaan kun mamin sakset viuhuivat karvoja pois tassuista.  Ja palkintokin oli sen mukainen, kuivattu kanan rintafilee siitä uudesta isosta pussista, joka tuli kaupasta viime viikolla.  Käyn aina muutaman kerran päivässä katsomassa sitä pussia, josko sieltä lentäis yksi filee mun suuhun.  Nyt lensi, kun mäkin pääsin siivellä herkuttelemaan, kun Leevi oli niin hyvä.  Kiitos Leevi!

Tässä Leevi herkuttelee karvanleikkauspeitolla omaa filettään.  Toivottavasti ei mennyt montaa karvaa mukana masuun.

Olipa hyvä!  Saisko lisää?? Jos vaikka leikattais masukarvat?  Ei kuitenkaan leikattu, säästetään jotain huomisellekin.

Mä sen sijaan siirryin nurtsille.  Halusin herkutella rauhassa hyvin kesittyneesti jokaisesta suupalasta nauttien (huom. mun häntä laahaa maata, kun en muistanut pitää sitä ylhäällä kun koko huomio oli herkkupalassa).  Kyllä se rauha meni vähän myttyyn, kun mami touhuotti paikalle sen kameransa kanssa ja räpsi kuvia.  Kuulemma hyvät hetket on mukava muistaa jälkeenkin päin.  Meillä on kyllä ollut monia hyviä hetkiä viime aikoina.  Luulen että mun elämä on onnellista, kun mun mieli on niin hyvä jatkuvasti. Siitä eläinlääkärireissustakin (se olematon mahatauti ja anaalirauhaset) päästiin yli hetkessä.

Kohta onkin aika lähteä iltalenkille ja sitten mennään nukkumaan.  Toivottavasti mami unohtais tänä iltana pestä mun hampaat!  Ei niitä mun mielestä tarvii jynssätä ihan joka ilta. SItä paitsi meidän yhteistyö on vasta siinä vaiheessa, että mami hinkkaa samoja yläleuan hampaita illasta toiseen ja miettii, miten ikinä päästäis harjaamaan alaleuan hampaitten sisäpintoja. 

Herkullista iltaa!

toivottaa Lassi

Kesäjuttuja

Nyt saa madot kyytiä (jos niitä meissä nyt edes on), kun tänään alkaa matokuuri ennen rokotusta.  Mennään meidän vakkari eläinlääkärille rokotukseen , ja mami lupas, ettei enää tee uusia kokeiluja näinkin tärkeässä asiassa.  Eli uudet eläinlääkärit on nyt koetu ja vanha hyväksi havaittu.  Eläinlääkärit ei noin yleisesti kuulu mun suosikkeihin, mutta nyt kokemusta rikkaampana voin sanoa, että se meidän oma eläinlääkäri on kyllä tosi kiva. 

Niin se kesäloma.  Me saatiin Lassin kanssa viettää aikaa meidän kesämökillä.  Siellä on kyllä tosi hyvä olla.  Tässä muutamia otoksia.

Tässä mä grillan itseäni laiturilla.  Lassi ei koskaan grillaa muuta kuin makkaraa, se viihtyy visusti varjossa.  paitsi silloin kuin mami menee uimaan, se on hätätapaus.

Tää kuva on otettu yöllä.  Silloin kaikkien piti lähteä kovalla kiireellä rantaan ja mäkin luulin, että siellä on jotain tosi jännää.  Vaikka mä miten kiertelin ympäri, en löytänyt edes hiirtä enkä sitä meidän sorsaperhettä.  Vain auringonlaskun.  Mitä siinä sitten on niin jännää?  Lassi taiteellisempana meistä kai tajus siitä jotain ja seisiskeli haaveellisena (unisena?) kalliolla pitkät tovit.  Se varmaan mietti, että onko tää unta vai ei.

Tässä sitten se sorsaperhe.  Tää emo ja sen kolme poikasta kävi moikkaamassa meitä pitkin kesää montakin kertaa.  Ne tuli tosi lähelle eikä pelänneet meitä yhtään.  Kai meistä huokuu hyväntahtoisuuden henki ja lempeyden aura.  Vaikka aluksi vähän muodon vuoksi haukuttiinkin, ei sekään haitannut.  Ja sitä paitsi, pitäähän vieraita tervehtiä asianmukaisesti.

Mutta nyt meitä odottaa lihanmakuiset pureskelutabletit, varokaa madot ja suolinkaiset!

Moi, mä meen nyt

t. Leevi

Olematon mahatauti

Hei taas,

tässä kuvia kun mun turkki on MELKEIN valmis.  Siis melkein, kun vielä on aika monta hapsottvaa karvaa, jotka pitää siistiä.

Tää  ei ole ehkä paras kuva mun turkin kannalta, mutta mä halusin sen tähän, kun siinä on mukana mun rakas vinkuleluni Herra Kettu.

Tästä näette vähän paremmin mun hoviparturin (mami) saksenjäljen.  Hieman epätasainen se on, mutta kyllä olo on paljon viileempi kuin ennen.

Tänään me oltiin rokotusreissulla eläinlääkärissä Leevin kanssa.  Ei meitä rokotettu, kun molemmilla oli vähän lämpöä ja kuulemma vähän pinkeä masu.  Eläinlääkäri päätteli, että meillä on mahatauti ja antoi lääkettä mukaan.  Mami alkoi sitten kotona pohtimaan, että voiko olla mahatauti, jos ruoka maistuu hyvin (ollaan nykyään suorastaan suursyömäreitä, jopa Leevikin), eikä oo ripuli eikä okseta yhtään.  Sitten mami soitti toiselle eläinlääkärille, joka sanoi, että lämpö voi nousta pienelle koiralle pelkästä jännittämisestä.  Ja kyllähän te Leevin tiedätte, se tärisee varmuuden vuoksi jos on mitään jännittävää tulosssa.  Ja pakko myöntää, etä kyllä se lääkäripaikka haisi niin pelokkaalle, että munkin häntä viisti maata koko ajan.  En olisi halunnut näyttää, että muakin vähän jännittää, mutta kun toi pahuksen häntä paljastaa mut joka kerta.  No, nyt sitten mennään toiselle eläinlääkärille pian ja saadaan se rokote.

Nyt tää eläinlääkäriasia sotki meidän tarinankerronnan niin, että siirretään lomamuistelot seuraavaan kertaan.

nauttikaa elämästänne, niin mekin tehdään

t. Lassi

Sulkasato

Hei taas,

arvatkaa tuntuuko kivalta, kun takajalat on kuin kiinalaisiet riisitikut!  Onhan se totta että mä olen viime viikkoina kärsinyt liiasta kuumuudesta (Leevi ei ole kärsinyt), muttei sentään ois tavinnut liiotella.  Ja tiedän, että huomenna lähtee karvat etutassuistakin.  Mitenköhän saan oikein nukuttua, kun se parturiasia pyörii mielessä.  Täytyy kyllä tunnustaa, että kun mami on nyt ehtinyt ajella puolet (takapään), on olo paljon kevyempi.  otin aika monta ilohyppelyä pihalla pallon perässä, kun oli niin ilmava olla.  Mutta tiedättehän tekin, että muutokset omassa ulkonäössä ja siinä miltä tuntuu, vaatii vähän aikaa totutella.

Tässä surullisen näköinen minä.  Ettehän naura!

 En mä oikeasti ole tänään ollut noin surkealla tuulella, tuo hetki vaan oli vähän huono. Pääosin elämä on kyllä hymyillyt. On päästypitkälle ja rauhalliselle kävelylle ja kaverit on leikkiny meidän pihalla ja mami antoi palapaistiruokaa. Ja mä oon saanut extra-paljon rapsutuksia ja mami on höpöttänyt mulle mukavia.

Huomenna laitetaan sitten mamin kanssa kuva, kun mut on kokonaan parturoitu.  Sittenkään ei saa nauraa.  mami sanoi, että mulla on oikein atleettisen näköinen vartalo ja kun karvoja on vähemmän, se näkyy paremmin!  Ihan kuin olisi vähän miehekkäämpi olo. 

Me ollaan tehty viime aikoina sitä sun tätä, joista asioista sitten kerrotaan huomenna tämän toisen tärkeä aiheen lisäksi.

Viileää yötä!

Lassi

Reissuja tulee ja menee

Hei taas,

me oltiin TAAS matkalla.  Nyt mentiin vähän kauemmas ja oli pitkä matka.  Mutta, ihmeitten aika ei ole ohi, niin kuin mamilla on tapana sanoa.  Leevi matkusti koko matkan (5 tuntia) ihan rauhassa, eikä tärissyt yhtään.  Olis ihanaa, jos Leevistäkin on vihdoin tullut  rautahermoinen autoilija, joka tyynesti torkahtaa, kun auto lähtee kotipihalta.  On nimittäin paha mieli munkin autoilla, kun velipoika tärisee vieressä kuin haavanlehti.  Näin muuten mökillä, miten haavanlehti tärisee, ja se on kyllä osuva vertaus.   No, ne ajat on varmaan nyt ohi, ja me kaikki voidaan rennosti matkailla vaikka joka päivä.  Paitsi, että mä en kyllä muuten ole niin innoissani siitä matkailusta.  Varsinkin lähteminen on mulle hankalaa, kun mä niin mielelläni olisin vain kotona.  Pitää kuitenkin muitten mieliksi lähteä mukaan. (enkä mä voi yksinkään jäädä, mua alkais aika pian pelottaan).

No, meillä oli tosi kiva matka, tapahtumia täynnä.  Ehkä kesän paras reissu mun mielestä. 
Tässä muutama kuva, kun me nautitaan lomasta.

Sillä  matkalla oli kaksi jännitävää asiaa, enkä mä oikein osaa päättää, kumpi olis ollut jännempi. Mä kerron ne molemmat.  Ensinnäkin mami jätti meidät Leevin kanssa hoitoon.  Hyppäs autoon ja lähti kauppaan (oikeasti juhliin, kyllä mä sen tiedän, mutta olin ihan kuin en olis tiennnyt).  Meillä oli kuitnekin ehkä maailman paras hoito sillä aikaa, eikä mulla ollut yhtään ikävä.  Se toinen juttu oli se kun mami kiipesi katolle.  Olen kai jo aikaisemminkin kertonut, ettei mami ole kiipeilijöiden sukua ja olin varma että se tulee tikkaat kaulassa alas. kaikki meni tässäkin tapauksessa hyvin.  Jos tästä jotain voisi oppia, niin sen, että etukäteen ei kannata huolehtia mistään.   Nytkin mami tuli kaupasta (juhlista) ja katolta takaisin ilman mitään ongelmia.

Kohta me taas lähdetään.  En tiedä minne, mutta reppuja pakataan jo.

Onnellisia retkiä teillekin!
toivottaa reissukoira Lassi

TÄRKEÄ tehtävä

Me on luvattu hoitaa meidän ystävien kukkatarhaa loman aikana.  Se on kunniatehtävä ja me halutaan suorittaa se hyvin.  Taas tänään me kurvattiin hoitohommiin.  Työnjako tässä sujuu niin, että mami kastelee kukat ja yrtit ja meidän tehtävä Leevin kanssa sillä välin on vahtia autoa.  Tässä näette,kuinka valppaana hoidan tehtävääni!

Leevi nukkui takapenkillä koko ajan, mutta ei se haittaa, kun taas Leevin tärkein tehtävä on meidän talon vahtiminen.  Hommansa kullakin.

Tälläkin kertaa onnistuttiin kaiken kaikkiaan hyvin ja työn jälkeen seuraa aina huvi.  Me päästiin  katukävelylle.  Katukävely on melkein parasta mitä mä tiedän, kun siellä katujen varsilla on NIIN paljon erilaisia hajuja, ettei mun kävelystä meinää tulla mitään.  Ihana reissu!

Hyvää yötä ja onni myötä!

T. Lassi

Kotona taas

Taas käymässä kotona.  Tää meidän talo on kyllä tosi kuuma päivällä ja tosi kuuma yöllä.  Olis kiva jos aurinko nyt porottaisit hetken aikaa vähemmän kuumasti.  Mami lupas hankkia sellasen laitteen, joka viilentää meidän kodin, muttei sellaista ei ole vielä näkynyt.  Jos mulle tulee joku hyvä ajatus, toteutan sen heti.  Mami ei tän viilennys asian suhteen ainakaan ole samanlainen kuin minä.  Kuulemma mäkin saisin aina hetken miettiä, ennen kuin säntään tuumasta toimeen.  Ei onnistu.  Tartu hetkeen, se on mun motto.

Tässä tilannekuva mökiltä.  Arvatkaa, mitä lassi on juuri tehnnyt?  No herkutellut grilliruokaa, tietysti.

Mä taas nautin, kun saan tarkkailla tapahtumia terassilta ja tarpeen tullen lähteä tutkimaan asioita tarkemmin maastoon.

Meidän mökkirannassa asustaa kuikkaperhe ja mä oon tarkkaillut niiden elämää ahkerasti.  Ne tykkää uimisesta, itse asiassa ne ui melkein koko päivän.  Outoa porukkaa.  Mulle riittää, kun kastelen tassut rannassa (huom!  menin siis järveen varpaineni, olen muuttunut mies).

Mökillä ei ole koskaan liian kuuma ja tässä vielä näette, kuinka tyyneksi järvi aina iltaisin asettuu.  Silloin me yleensä istuskellaan terassilla ja nautitaan kesäillasta.

No, nyt tuolta tietä pitkin tulee mun kaveri, se iso, jonka kanssa me juostaan kilpaa aidan molemmin puolin.  Se juoksee toisella puolella ja mä toisella.  Se on tosi turvallista kun on  aita välissä.  Ja vauhtia riittää ja samalla me aina haukutaan.  mami yrittää vaientaa meitä, mutta turhaan.  Usein lassikin intoutuu mukaan leikiin ja meillä on tosi kivaa!  Niin että moikka kaverit, palataan asiaan toisena päivänä.

IHANAA kesää ja valoisia kesäöitä toivottaa Leevi

Vesi on paras!

Mä olen muuttanut suhtautumiseni veteen.  Aina olen tykännyt juoda sitä, se ei ole muuttunut.  Mutta ulkoisesti vesi on ollut mulle kauhistus.  On se kumma, miten mieli voikaan muuttua pienellä koiralla.  Sillä nyt sanon teille että tykkään vedestä, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.  Tämä muutos sai alkunsa siitä, että meidän pesupäivä sattui olemaan tänään ja nythän on tosi kuuma.  Olo oli koko päivän tukala ja kieli lepatti viilennystä mun elämään.  Kaikki muuttui kertaheitolla, kun mami nosti mut ammeeseen ja pesi mut.  Nyt on olo NIIN hyvä ja viileä, että nautin joka solulla  elämästä ja riehumisesta.  Vesi on taivaan lahja ja nyt voi olla, että nautin tästä lahjasta mökillä jopa niin, että kahlaan uimaan.  Ainakin kastelen tassut, voi olla että jopa pulahdan pikaisesti järveen!  Mami sanoi että se on musta ylpeä, kun pystyn muita mutkitta muuttamaan piintyneen mielipiteeni uuteen tarpeen tullen.  Se ominaisuus on hyvän elämän kulmakivi, sanoi mami.

Tässä kuvia veden virvoittavasta vaikutuksesta kahteen pieneen pörrääjään.

Rapsuta mua!

Kohta pakataan reput, startataan auto ja lähdetään kesälaitumille, puhtaina ja muutenkin hyvin valmiina uusiin seikkailuihin!

Voikaa hyvin,  toivoo Vesipeto-Leevi

Turhaumia

Mami leikkas leevin tassusta karvoja pois, kun leevi nuoli tassua kovasti.  Haluttiin varmistua, ettei punkki ole iskenyt Leevi-pojan tassuun. Ei ollut.  Kaikki hyvin tähän asti, paitsi, että kaikki mikä koskee tassuja on Leeville hyvin arka asia.  Tietysti nyt kynsienleikkuu on verrannollinen lievään kidutukseen Leevin mielestä, mutta kyllä karvojen poisto tassuista on myös hyvin ikävää.  Sellaisen jälkeen pitäis saada erityishuomiota ja rapsutuksia ja henkilökohtainen juttututuokio.  Mutta ei.  mami keksi lähteä saman tien kauppareissulle ja jätti meidät kotiin.  Vaikka mami on mun mielestä lähes täydellinen, niin nyt kyllä taisi pelisilmä vähän pettää.  Kun ovi oli painunut kiinni, Leevi lähti purkamaan turhaumaansa yläkertaan.  Tässä näette tuloksen. 

Ei toi vahtityynyn oheneminen mua kovasti harmita, mutta kun leevi iski hampaansa myös mun melkein uuteen petiin, josta mä tykkään kovasti.  Siihen oli tullut kaksi pientä reikää leevin terävistä hampaista.  Voi harmi!  Toivottavasti leevi jättää seuraavalla kerralla mun sängyn rauhaan!

En mä voi ihan varma olla siitä etten olisi minäkin vähän hamapailla haukannut tyynyn reunasta, mutta en ainakaan kovasti enkä paljoa.

Kun mami tuli kotiin, Leevi meni muina miehinä sängyn alle piiloon.  Leevi halus välittää kaikille viestin, ettei  pahuuttaan riehunut, sitä vaan harmitti se tassuasia niin kovasti.  Sitä paitsi kyllähän kaikki joskus menettää hallinnan touhuissaan, nyt oli Leevin vuoro.

Jos joku teistä on erikoistunut leevimäisten koirien mielenliikahdusten tulkintaan, mami pyysi kertomaan viisaita ohjeita meille.  Ei Leevinkään mielestä ole kiva mennä sängyn alle pohtimaan tekosiaan, kun ajan voisi viettää paljon mukavamminkin.  Ja meidän ei tarvis niin usein mennä postiin hakemaan taas uutta vahtityynyä vaan vois nauttia niistäkin vähän pidempään.

Jottei tästä jäisi nyt liian ikävä maku suuhun, haluan sanoa, että Leevi on kaikesta huolimatta koirista parhain ja mun oma veli.  Tämä riehumisasia on vain yksi lisävivahde Leevin muutenkin monipuolisessa persoonallisuudessa.

Muuten ei ole tapahtunut mitään erikoista, vähän on retkeilty ja vielä vähemmän liikuttu, on ollut niin kuuma.  Kohta taas lähdetään matkaan, joten jos meistä ei kuulu mitään, ollaan lomailemassa jossain päin Suomea. 


Nauttikaa kesästä ja hyvästä seurasta (ja makkarasta)

toivoo ystävänne Lassi

ps. mun suu on parantunut ja olen tosi komea kun mun hampaat kimmeltää kilpaa auringon kanssa!

Hammasta köyhempi

Aamu alkoi ihan kivasti, paitsi että mä en saanut mitään syötävää.  Sitten leevi jätettiin kotiin ja me hypättiin mamin kanssa autoon.  Alko kyllä jo tässä vaiheessa epäilyttämään koko touhu.  Sitten mun pahimmat odotukset totuetuivat, kun mami kurvasi eläinlääkärin pihalle.  Ensi mut punnittiin (7 kg) ja sitten tutkittiin ja sitten se lääkäri tuikkas neulalla mun jalkaan ja sitten pimeni.  Seuraavan kerran kun heräsin, mä olin yhden hampaan köyhempi (pieni takahammas) ja mun muut suussa olevat hampaat kiilteli kuin rivi timantteja (mamin sanoma).  Olin hammaskiven poistohoidossa.  Mun tassut ei kantaneet ollenkaan ja hoipertelin kuin humalainen (en ole nähnyt kyllä sellaista humalaista koskaan) enkä millään pysynyt istumassa autossa kun jokin voima veti mua koko ajan toiselle kyljelle.  Mami joutui kantamaan mut kotona suoraan sänkyyn.  Mun takajalat ei suostuneet tottelemaan  mua moneen tuntiin ja vasta nyt pystyin juoksemaan portille moikkaamaan naapurin kaveria.  Ei se jouksu kuulemma ihan juoksulta näyttänyt (eikä tuntunut), mutta parempi kuin ei mitään.  Alan siis toipua.

Mullla on lääkärin mukaan taipumusta hammaskiveen.  Se tarkoittaa sitä että pitäis harjata hampaita.  Kun mulla nyt on se taipumus, pakko kai siihen on suostua.  jos haluan pitää mun loput hampaat suussa.  Tilanne oli kuulemma muuten oikein hyvä sitä yhtä hammasta lukuunottamatta.  Muuten olen kyllä oikein terve ja komea uros, mikä on jo aiemmilla reissuilla tullut selväksi.  Ja ihana, ainakin mamin mielestä. 

Toipilas

Leevi on kyllä paras kaikista veljistä.  Se oli tuosi huolissaan, kun tultiin kotiin enkä jaksanut moikata sitä.  Halusin kyllä, mutten jaksanut.  Leevi istui mun kopan vieressä ja odottei, että avaan ainakin toisen silmän.  Tässä näette, miten Leevi huolehtii musta.

Tämän jutun loppuun vielä kuva siitä, kun olen jo toipunut melkein omaksi itsekseni.  Nuuhkin tuulta terassilla ja varovasti silloin tällöin nostelen huuliani, että raitis ilma parantaa mun suun nopeasti.

Mami antoi mulle jo kaksi viipaletta kaölkkunaleikettä ja heti tuntui parammalta.  Nyt taidan hörpätä vettä ja sitten siirryn sisälle toipumaan.

Tässä vileä kaikille iloksi muutama kuva meidän kukista.  Eikö olekin kauniita!

Harjatkaa hampaitanne!
kehottaa Lassi

Makkaraa ja uusi kaveri

Nyt on juhannus takana ja juhlamakkarat syöty.  Kyllä se on niin, että hiiligrilli on mun mielestä paras makkaran paistoon, taivaallista Wilhelm-makkaraa!  mami tykkää kaasugrillistäkin, mutta siitä ei tuu sitä hiilen aromia.  Kun mä kasvan isoksi, musta tulee kokki. 

Nähtiin juhannuksena sorsaperhe juhannusuinnilla meidän rannassa.  Me oltiin ihan hiljaa ja tuijotettiin mykistyneenä niitä pienen pieniä sorsanpoikia.  mami sanoi ettei me selvästikään olla ainakaan lintukoiria.  Ei me olla vesikoiriakaan, kun kukaan ei pudonnut veteen eikä varsinkaan mennyt uimaan vapaaehtoisesti.  Sikälikin onnistunut juhannus.  mami väitti, että vesi on ihanaa ja uiminen vielä ihnampaa, mutta en mennyt siihen lankaan.

Kokko oli hieno ja me ihailtiin sitä kalliolta.  Tässä Leevi kokkotunnelmissa.

Lämmin kiitos meidän juhannusseuralaisille!  Meillä oli tosi mukava juhla.

kun me tultiin kotiin, huomasin, että meidän olkkarissa oli joku tosi hyvän näköinen valkoinen uroskoira.  Tässä mä teen tuttavuutta sen kanssa.

Se oli tosi mukava.  Varmuuden vuoksi mä kuitenkin asteuin makaamaan rauhassa vähän kauemmas siitä koirasta.  Sekin makas ihan rauhassa ja tuijotti mua.  Asuukohan sekin meillä?  mami sanoi että se olen minä, mutta eihän se voi olla minä kun minä makaan tässä sen koiran edessä meidän olkkarin matolla ja se on tossa vähän kauempana.  Onkohan  juhannusjuhla sekoittanut mamin pään?  Parasta  pysytellä mamin lähellä, ihan varmuuden vuoksi.

Jään tarkkailemaan tilannetta (mamia ja sitä uutta koiraa) ja toivotan teille hyvää helleviikkoa

Lassi

Ihanaa Juhannusta!

Mä oon ollut ihan sekaisin nyt kun ihanalla naapurin tyttökoiralla on SE aika.  Mä en voi sille mitään, mutta aina kun HÄN kävelee meidän aidan ohi, mun on ihan PAKKO kaivaa itseni aidan alta vapauteen ja seurata mun ihastusta.  Musta on kyllä kehittynyt näiden päivien aikan oikea maamyyrä.  Pystyn kaivautumaan tosi pienestä välistä kun laitan itseni litteäksi kuin lattana.   Oma lukunsa on ne lukemattomat puhuttelut, joihin olen retkieni jälkeen joutunut.  mami on aika tiukka tän vapaus-teeman suhteen.  Ei vapautta Leeville, jos se tarkoittaa holtitonta juoksentelua ympäri kylää.

Mami kiertelee tilkitsemässä aitaa ja tässä muutama esimerkki mun entisistä pakoreiteistä.

'

Tää alempi reitti portin ali oli tosi haastava, kun portti ei jousta yhtään ja se rako on vaan muutamia senttejä.  Kaivoin kuopan portin alle ja silti mun piti olla tosi lattana.  Onnistuin kuitenkin.  Nyt portin edusta näyttää tältä.

Tämän asian lopuksi vielä kuva minusta.  Istun aidan takana ja odotan.

En ehdi enää kauaa odottaa kun pitää pakata reppu ja lähteä juhannuksen viettoon mökille.  Ehkä siellä saan muuta ajattelemista.

Nyt on niin valoisaa, ettei yölläkään ole ihan pimeää.  Sitä on syytä juhlistaa ja mekin aiotaan juhlia Juhannusta ja valoa!  Mä ainakin aion valvoa koko juhannusyön ja syödä grillattua juhannusmakkaraa ja vartioida mamia kun se on saunassa ja hyppää järveen.  Aion myös varoa kovasti, etten itse putoa sinne järveen niin kuin on jokaisena mun elämän kesänä tätä ennen käynyt.  En tykkää uimisesta.  Osaan kyllä uida, mutta vain pakon edessä.  Mami osti mulle oranssin pelastusliivin kaksi kesää sitten venereissuja varten, mutta kun yritän vältellä venereissuja, ei sitäkään ole tullut käytettyä,  Ei niissä venereissuissa muuten mitään vikaa ole, mutta kun mulle tulee huono olo heti kun meen veneseen, kun se keikkuu niin epämääräsesti. 

Ei sekään haittaa, vaikka juhannuksena satais vettä.  Silloin kääriydytään koko porukka peittojen alle lukemaan kirjaa ja nauttimaan sateen unettavasta ropinasta katolla.  Paitsi että mä en lue kirjaa.

Tässä kuva kolme vuotta sitten juhannukselta kun tältä juhannukselta ei vielä ole.  Lassi on tässä  vielä ihan pieni ja nauttii auringonpaisteesta meidän laiturilla.  mami on tehnyt meille teltan, jonka varjossa on mukava ottaa päivänokosia ja kuulla kun laineet liplattaa.

Loistokasta Valon Juhlaa kaikille.  Ja jos sataa, onhan se aurinko kuitenkin seillä pilven takana odottamassa sitä, kun tuuli puhaltaa pilven pois.

terveisin Leevi

Puistossa ja koirapuistossa

Eilen saatiin seikkailla oikein kunnolla kun päästiin kavereitten kanssa juoksemaan puistoon.  Oli ihanaa kisailla, riehua ja juosta tassut lennossa tosi pitkään.  Nurmikko oli ihanan tuore sateen jälkeen ja siinä oli niin vastustamattomia tuoksuja, että oli pakko ottaa nurmikontaktia selkä edellä.

Leevikin innostui juoksemaan porukassa ja tässä se odottaa retkievästä, että taas jaksaa juosta.

Tänään sitten käytiin ensin puutarhakaupassa ja meidän ystävän kasvimaalla, jonka jälkeen päästiin vielä KOIRA-AITAUKSEEN!  Siellä oli monta uutta koiraa ja yksi Saara, spanielityttö, joka tykkäs musta niin paljon, että meinas syödä mut.  Eihän se käy laatuun ja mä sitten vietin aikaa mamin sylissä.  Leevi taas olis halunnutkin, että ihana Saara olis ollut siitäkin tosi kiinnostunut, muttei ollut.  No, Leevi ei antanut asan vaivata sen enempää vaan juoksi tukka hulmuten ympäri aitausta yhden Manun kanssa.  Munkin teki vähän mieli juosta Manun ja Leevin kanssa, mutta kun pelkäsin että se Saara huomaa mut, enkä sitten uskaltanut mennä mukaan.  Sitten onneksi se Saara lähti kotiin ja mäkin pääsin riehumaan pikkasen.  Mä oon kyllä aika vetävä heppu, mutta siitä seuraa sitten joskus omat hankaluutensa, niin kuin nytkin sen Saaran kanssa.  Ja oon mä vähän arkakin, mutta onneksi mami sanoi, ettei tarvii yrittää olla rohkea jos ei siltä tunnu. 

Kun me tultiin kotiin, olin IHAN puhki.  Mami joutui ihan maanittelemaan, että edes vähän kiinnostuin syömisestä.  Mä olen siis niin väsynyt.  En mä niin paljon juossut kuin Leevi, mutta se reissu oli niin jännittävä, että mun täytyy nukkua ne kaikki asiat järjestykseen.  Suostuin mä vähän syömään mamin mieliksi, mutta nyt painun pehkuihin. 

Vaikka se koirapuisto viekin musta mehut, haluan taas pian uudestaan sinne.  Leevi sanoi, että se haluais koirapuistoon taas heti nyt.

Kyllä elämä on jännittävää!
Kauniita unia kaikille toivottaa Lassi