Meillä on semmonen systeemi, että pitää olla nätisti kun leikataa turkkia tai kynsiä. Jos käyttäytyy hyvin, palkkio seuraa toimenpiteen jälkeen. Tänään oli vuorossa Leevin tassukarvat. Leevi INHOAA, jos joku edes katsoo liian pitkään hänen herkkiä tassujaan saatikka koskee niihin. No, tänään Leevi istui stooalaisen tyynesti paikallaan kun mamin sakset viuhuivat karvoja pois tassuista. Ja palkintokin oli sen mukainen, kuivattu kanan rintafilee siitä uudesta isosta pussista, joka tuli kaupasta viime viikolla. Käyn aina muutaman kerran päivässä katsomassa sitä pussia, josko sieltä lentäis yksi filee mun suuhun. Nyt lensi, kun mäkin pääsin siivellä herkuttelemaan, kun Leevi oli niin hyvä. Kiitos Leevi!
Tässä Leevi herkuttelee karvanleikkauspeitolla omaa filettään. Toivottavasti ei mennyt montaa karvaa mukana masuun.
Olipa hyvä! Saisko lisää?? Jos vaikka leikattais masukarvat? Ei kuitenkaan leikattu, säästetään jotain huomisellekin.
Mä sen sijaan siirryin nurtsille. Halusin herkutella rauhassa hyvin kesittyneesti jokaisesta suupalasta nauttien (huom. mun häntä laahaa maata, kun en muistanut pitää sitä ylhäällä kun koko huomio oli herkkupalassa). Kyllä se rauha meni vähän myttyyn, kun mami touhuotti paikalle sen kameransa kanssa ja räpsi kuvia. Kuulemma hyvät hetket on mukava muistaa jälkeenkin päin. Meillä on kyllä ollut monia hyviä hetkiä viime aikoina. Luulen että mun elämä on onnellista, kun mun mieli on niin hyvä jatkuvasti. Siitä eläinlääkärireissustakin (se olematon mahatauti ja anaalirauhaset) päästiin yli hetkessä.
Kohta onkin aika lähteä iltalenkille ja sitten mennään nukkumaan. Toivottavasti mami unohtais tänä iltana pestä mun hampaat! Ei niitä mun mielestä tarvii jynssätä ihan joka ilta. SItä paitsi meidän yhteistyö on vasta siinä vaiheessa, että mami hinkkaa samoja yläleuan hampaita illasta toiseen ja miettii, miten ikinä päästäis harjaamaan alaleuan hampaitten sisäpintoja.
Herkullista iltaa!
toivottaa Lassi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti