Tule rauha!

Keväinen normipäivä.  Herättiin aamulla seiskalta, sitten ulos.  Tai normista poiketen me ei saatukaan meidän ruokaa kovin nopeasti, kun mami unohtui kitkemään kukkapenkkiä.  Ja sitten se kasteli kasvimaan.  Ja sitten huomas, että kasvimaan ympäristö on täynnä heinää, ja sitten se ajoi sen pois.  Sitten vielä kaivettiin ruusulle kuoppa.  TOSI syvä kuoppa.  ja sitten kello olikin jo 11.  Eikä kukaan meistä (ei edes mami) ollut vielä saanut suupalaakaan syödäkseen.  Sellaista se on keväthulluus! 

Syömisen jälkeen mentiin kävelylle, muttei kauas, kun aurinko jo lämmitti niin kovasti.  Mukavinta oli ehkä se, kun otettiin yhdessä terassilla aurinkoa (me Leevin kanssa varjossa) ja välillä kapusin mamin syliin rapsutettavaksi (nenä kohti aurinkoa, rusketusmielessä).  Sitä iloa ei kuitenkaa kestänyt pitkään, kun taas piti mennä hommiin.

Loppupäivä onkin sujunut vaihtelevasti, työn merkeissä (mamin keväthulluus), levätessä ja kamutapaamisissa meidän pihalla.  Onneksi on hyvin leikattu nurmikko, siinä on kiva juosta kilpaa. 

Tässä keväässä on pakko olla jotain hulluusenergiaa.  Kyllähän meidän mami aina on hyvä keksimään kaikkea uutta ja yllättävää,mutta nyt se häärää kuin kaistapää aamusta iltaan.  Ehkä se kesäenergia on sitten vähän rauhallisempaa (toivottavasti).

Päiväunien tarpeessa

Muhun ei nää energiat paljoa vaikuta, olen aina hyvin lempeä, rauhallinen, mukavuudenhaluinen ja toisaalta valmis leikkiin, jos vain joku edottaa sitä.  Leevi on kyllä jos mahdollista tavallista villimpi.  Se pyörii välillä ympyrää, kun ei tiedä, mihin kaiken energian purkaisi.  Mulla on kova työ vahtia mun levotonta laumaa, välillä ottaa ihan voimille, kun olen näin pieni koira. Minä Lassi siis toivon:  tule kesä ja tuo rauha!

t. Lassi