Pienet pelimiehet

Hau kaverit!
Oltiin pari päivää vieraisilla kaupungissa.  Oli ihanaa haistella, haistella ja haistella kaikkia valloittavia aromeja, jotka tulvi nenään joka puskasta (Lassi) ja tehdä tuttavuutta uusien ja kiinnostavien koirien kanssa (Leevi).  Sitä puuhaa oli sisällä ja ulkona niin paljon, että kun eilen tultiin kotiin, nukuttiin melkein koko päivä.  Piti sulatella kaikki uudet asiat rauhassa.  Mutta taas ollaan vauhdissa!  Leevi leikkas mamin kanssa nurmikon ja mä tarkkailin tilannetta terassilta.  Sitten pelattiin palloa!

Tässä oon just napannut ilmasta pallon ja sain raikuvat aplodit!  Kannan saaliin mamille.

Peli oli tosi kivaa, mutta väsyttävää, kun  joukkue oli kerta kaikkiaan vajaalukuinen.  Sain yksin juosta koko ajan pallon perässä.  Leeviä ei taaskaan huvittanut ja kyllä mun tuli mun pelikavereita ikävä.  Oli pakko välillä huilata ja haukotella.  Sitten se pallo meni hukkaan.  Haettiin sitä aika pitkään mamin kanssa ja sitten se ONNEKSI löytyi, voidaan taas huomenna pelata palloa.

Leevi jonotti melkein koko pelin ajan portilla, jos vaikka pääsis kävelylle.  Siellä taitaa olla joku tyttö sitä odottamassa, kun se päivystää siinä portilla.  Mä en kyllä jaksais.

Mä kyllä toisaalta ymmärrän, jos joku tyttökoira ihastuu Leeviin, on se niin miehekäs ja komea!  Leevissä on vähän sellasta pelimiehen vikaa, sano mami.  Tätä mun täytyy vähän miettiä, ainakaan Leevi ei ole pallopelimies.

Tähän loppuun kuva, kun nuolen mun nenää.  Se on nimittäin jo ruskettunut tosi hyvin ja kun pidän sen kosteana, se ruskettuu vielä paremmin.  Eläköön MUSTA nenä!

Lämpimin terveisin
Vihreätassuinen Lassi