Mami ei voinu käsittää, miten ne hapsut oli irronnu siitä matosta, joka sentään on Turkissa (kenen turkissa?) tehty käsityönä. Sitten se koetti selvittää, kumpi meistä (vai molemmat ) on tän takana.
Tässä kuvia, joista voitte itse päätellä, kumpi näyttää syylliseltä.
Sitten mä narahdin. Mun partakarvoista löyty Turkkilaisen maton hapsuja. Lassin partakarvoista ei löytynyt. Okei, tunnustetaan, mä revin, mutta Lassi kannusti. Eli tavallaan yhdessä tehty. Ja miksi me sitten tehtiin tämä tihutyö? No koska mami jätti meidät noin vaan ja turhauma piti purkaa johonkin. Purettiin se sitten Turkkilaiseen mattoon.
Mami sano että voi pahus sentään! Ja sitten se leppyi. Kyllä me kaikki tehdään virheitä, ja niistä voi oppia. Me on opittu, että omaa vahtityynyä EI saa repiä. Ja nyt samalle EI- listalle päätyi myös Turkkilainen matto.
t. Leevi
PS. katottiin eilen jääkiekko-ottelu. Joku mies huusi siellä telkkarissa kurkku suorana, niin että mua vähän pelotti. mami tykkäs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti