Tänään on ollut jotenkin veto pois meillä molemmilla, on nukuttu aamu-unet, päikkärit ja taas nukuttais.      Joku on varmaan heittänyt unihiekkaa meidän aamusapuskaan. Tuli lkuitenkin luvattua mamille, että kerron muutamalla rivillä päivän asioista teille. Huomenna on kyllä Leevin vuoro!

Jaksettiin me sentään lähteä lenkille, kun mami lupasi pelata palloa pihalla meidän kanssa.  Varsinkin mä on pelimiehiä, tässä dataa asiasta:

Tilanne vaikuttaa kuvassa hieman pysähtyneeltä, mutta kuva ei tee oikeutta mun pallonkäsittelytaidoille.  Osaan napata pallon ilmasta, tuoda sen mamille, pyörittää sitä tassuilla ja kuonolla.  Lisäksi juuri tämä punainen pallo on ihana, kun se vinkuu niin kivalla äänellä.  Leevi on enemmän luumiehiä, se voisi järsiä peuran luuta vaikka kuinka pitkään.  Leevi on kyllä myös tarkka hammashygieniastaan, mikä voi osaltaan selittää asiaa.

Me sitten lähdettiin sinne lenkille, ja suurin osa matkasta käveltiin peräkkäin kuin köyhän talon porsaat.  Kyllä me vähän leikittiinkin, muttei kyllä yhtään leikityttänyt niin paljon kuin tavallisesti.  Tässä näkyy meidän normilenkin loppuviheen polku hangessa. Yleensä minä kyllä menen edellä ja Leevi tulee perässä, toisin kuin tuossa kuvassa näkyy.

Jokaiseen kunnon lenkkiin kuuluu olennaisena osana namutarjoilu.  Sydänkarkit on ihan must. Mä tykkään niistä keltaisista eniten ja Leevin mielestä punaiset on ehdottamasti parhaita.

Huomatkaa Leevin tukkalaite.  Mami innostui vähän liikaa ja teki Leevin päähän tollaisen vesiputousta muistuttavan häkkyrän.  Voi Leevi raasu!
Hämärä alkaa jo laskeutua, eiköhän mennä taas nukkumaan.
L&L