Hammasta köyhempi

Aamu alkoi ihan kivasti, paitsi että mä en saanut mitään syötävää.  Sitten leevi jätettiin kotiin ja me hypättiin mamin kanssa autoon.  Alko kyllä jo tässä vaiheessa epäilyttämään koko touhu.  Sitten mun pahimmat odotukset totuetuivat, kun mami kurvasi eläinlääkärin pihalle.  Ensi mut punnittiin (7 kg) ja sitten tutkittiin ja sitten se lääkäri tuikkas neulalla mun jalkaan ja sitten pimeni.  Seuraavan kerran kun heräsin, mä olin yhden hampaan köyhempi (pieni takahammas) ja mun muut suussa olevat hampaat kiilteli kuin rivi timantteja (mamin sanoma).  Olin hammaskiven poistohoidossa.  Mun tassut ei kantaneet ollenkaan ja hoipertelin kuin humalainen (en ole nähnyt kyllä sellaista humalaista koskaan) enkä millään pysynyt istumassa autossa kun jokin voima veti mua koko ajan toiselle kyljelle.  Mami joutui kantamaan mut kotona suoraan sänkyyn.  Mun takajalat ei suostuneet tottelemaan  mua moneen tuntiin ja vasta nyt pystyin juoksemaan portille moikkaamaan naapurin kaveria.  Ei se jouksu kuulemma ihan juoksulta näyttänyt (eikä tuntunut), mutta parempi kuin ei mitään.  Alan siis toipua.

Mullla on lääkärin mukaan taipumusta hammaskiveen.  Se tarkoittaa sitä että pitäis harjata hampaita.  Kun mulla nyt on se taipumus, pakko kai siihen on suostua.  jos haluan pitää mun loput hampaat suussa.  Tilanne oli kuulemma muuten oikein hyvä sitä yhtä hammasta lukuunottamatta.  Muuten olen kyllä oikein terve ja komea uros, mikä on jo aiemmilla reissuilla tullut selväksi.  Ja ihana, ainakin mamin mielestä. 

Toipilas

Leevi on kyllä paras kaikista veljistä.  Se oli tuosi huolissaan, kun tultiin kotiin enkä jaksanut moikata sitä.  Halusin kyllä, mutten jaksanut.  Leevi istui mun kopan vieressä ja odottei, että avaan ainakin toisen silmän.  Tässä näette, miten Leevi huolehtii musta.

Tämän jutun loppuun vielä kuva siitä, kun olen jo toipunut melkein omaksi itsekseni.  Nuuhkin tuulta terassilla ja varovasti silloin tällöin nostelen huuliani, että raitis ilma parantaa mun suun nopeasti.

Mami antoi mulle jo kaksi viipaletta kaölkkunaleikettä ja heti tuntui parammalta.  Nyt taidan hörpätä vettä ja sitten siirryn sisälle toipumaan.

Tässä vileä kaikille iloksi muutama kuva meidän kukista.  Eikö olekin kauniita!

Harjatkaa hampaitanne!
kehottaa Lassi