Puistossa ja koirapuistossa

Eilen saatiin seikkailla oikein kunnolla kun päästiin kavereitten kanssa juoksemaan puistoon.  Oli ihanaa kisailla, riehua ja juosta tassut lennossa tosi pitkään.  Nurmikko oli ihanan tuore sateen jälkeen ja siinä oli niin vastustamattomia tuoksuja, että oli pakko ottaa nurmikontaktia selkä edellä.

Leevikin innostui juoksemaan porukassa ja tässä se odottaa retkievästä, että taas jaksaa juosta.

Tänään sitten käytiin ensin puutarhakaupassa ja meidän ystävän kasvimaalla, jonka jälkeen päästiin vielä KOIRA-AITAUKSEEN!  Siellä oli monta uutta koiraa ja yksi Saara, spanielityttö, joka tykkäs musta niin paljon, että meinas syödä mut.  Eihän se käy laatuun ja mä sitten vietin aikaa mamin sylissä.  Leevi taas olis halunnutkin, että ihana Saara olis ollut siitäkin tosi kiinnostunut, muttei ollut.  No, Leevi ei antanut asan vaivata sen enempää vaan juoksi tukka hulmuten ympäri aitausta yhden Manun kanssa.  Munkin teki vähän mieli juosta Manun ja Leevin kanssa, mutta kun pelkäsin että se Saara huomaa mut, enkä sitten uskaltanut mennä mukaan.  Sitten onneksi se Saara lähti kotiin ja mäkin pääsin riehumaan pikkasen.  Mä oon kyllä aika vetävä heppu, mutta siitä seuraa sitten joskus omat hankaluutensa, niin kuin nytkin sen Saaran kanssa.  Ja oon mä vähän arkakin, mutta onneksi mami sanoi, ettei tarvii yrittää olla rohkea jos ei siltä tunnu. 

Kun me tultiin kotiin, olin IHAN puhki.  Mami joutui ihan maanittelemaan, että edes vähän kiinnostuin syömisestä.  Mä olen siis niin väsynyt.  En mä niin paljon juossut kuin Leevi, mutta se reissu oli niin jännittävä, että mun täytyy nukkua ne kaikki asiat järjestykseen.  Suostuin mä vähän syömään mamin mieliksi, mutta nyt painun pehkuihin. 

Vaikka se koirapuisto viekin musta mehut, haluan taas pian uudestaan sinne.  Leevi sanoi, että se haluais koirapuistoon taas heti nyt.

Kyllä elämä on jännittävää!
Kauniita unia kaikille toivottaa Lassi