Lapsuusasioita

Näistä meidän lapsuusasioista on päarasta antaa mamin kertoa teille, kun me ei muisteta niistä mitään.  Paitsi mä kyllä muista kun Lassi tuli meille ja sotki mun koko elämän.  Näin jälkeenpäin ajateltuna Lassin tulo mun elämään on kyllä suuri onnenpotku.  Me ollaan veljekset.  Mutta tähän maisiaisiksi mami lupas näyttää teille pari kuvaa.  Olkaa hyvä:

Tässä on kaksi kuvaa Leevistä pienenä.  Ylemmästä tulee Leevin persoona hyvin esiin.  Aina yhtä virkku ja terävä.  Valmis uusiin seikkailuihin.  Leevi on myös herkkä reagoimaan kaikkeen nopeasti, mikä tulee hyvin kuvan fiiliksestä esille.  Alemmassa kuvassa on Leevi on jäänyt pohdiskelemaan elämän ihmeitä pellon reunaan.  Kun Leevi oli pieni koira, sillä oli tapana pysähtyä tuijottelemaan kaukaisuuteen pää kallellaan.  Siitä Leevi sai kasvattajalta nimensä Hamlet, ollako vai eikö olla.  Ja Leevi on kyllä aina hyvin vahvasti ollut elämässä kiinni,  kaikki tähänastiset 5 vuottansa. 

Lassi sitten on toista maata.  Lassi on nautiskelija, ollut jo pienenä, kuten voitte nähdä.  Lassi ei halua ulos, jos ilma on kehno, Lassi ei halua lähteä minnekään, jos voi olla kotonakin, Lassi viihtyisi vaikka koko illan sylissä rapsutettavana ja Lassin lempiharrastuksiin kuuluu nukkuminen.  Toisaalta, jos kaivetaan pallo esille, Lassiin tulee vauhtia.  Ja ilman kunnon ulkoilua ja riehumista elämä olisi lassin mielestä tylsää.  Ai niin, unohdin herkuttelun.  Sekin on Lassin harrastusten kärkisijoilla.  Lassi on hyvin lempeä poika, jolle läheiset ihmiset ja koirat on kaikki kaikessa.

Leevi:  tommosia me ollaan.  Erilaisia mutta niin ihania molemmat.  Mami sanoi, että nyt pitää lopettaa kun pitää lähteä kauppaan.  Mä oon joskus ihmetelly, miksi sinne kauppaan pitää yhtenään mennä, mutta mulle se kyllä sopii, se on kivaa vaihtelua kun voi parkkihallissa tarkkailla ihmisiä ja Lassi nauttii kun saa herkutella takapenkillä kun mami tulee kaupasta.

Adios amigos!
L & L