Tekstiiliurheilijat

Meistä tuli pari päivää sitten taas tekstiiliurheilijoita,  kun mami päätti pukea meille märän lumisateen kunniaksi sadetakit.  Lassi INHOAA takkeja. Kun takki oli vaivoin saatu päälle,Lassi ryntäsi yläkertaan ja päätti jäädä sisälle.  Se yritti riisua takin pois, muttei onnistunut.



Sitten velimies maastoutui sohvan nurkkaan...



Koko tän ajan minä odottelin täysissä varusteissa eteisessä.  Sitten mun tuli jo tosi kuuma ja kävin sanomassa Lassille, että nyt olis kiva jos Lassikin vähitellen siirtyis ulkoilmaan.  Meillä oli sitten tosi kivaa ulkona ja Lassikin sai vauhtia tassuihin.   Tässä hieno juoksunäyt:e.

Ei näytä takki paljon haittaavan menoa.  Tässä seuraavassa kuva meistä molemmista yhdessä pitämässä hauskaa.

Mua ei oo takit koskaan haitannu.  Oikeastaan kun oon vahtihommissa, takki on ihan hyvä niin ei kastu eikä palele. Mulla on tää punainen sadetakki (tosi hyvä), Hurtan talvimantteli (vihreä, sopii kauniisti mun tummaan turkkiin) ja sitten sellanen typerä nahkanen lehtäjämantteli, jota inhoon.  lassilla on tää sininen kiiltonappmantteli ja Hurtan oranssi/sininen talvimantteli.  Sille ei oo edes ostettu sellasta nahkatakkia (mami oppii joskus nopeasti).  Ai niin.  Sitten meillä on talvihaalari, mutta rajansa kaikella.  Sitä ei käytä kumpikaan.

Lopuksi vielä talvimannekiinit Leevi ja Lassi





Meidän talon seinustalla on jo vähän sulaa maata näkyvissä.  Käyn joka päivä lannottamassa sitä paikkaa, jos se vaikka auttais niitten kukkasten heräämistä uuteen kevääseen.

t. Leevi