Ruskettumista

Tänään aamulla oltiin sisällä kun sato vähän märkää lunta ja mä en ainakaan halunnu kastella turkkia.  Sitten alkoikin aurinko paistaa ja tuli paras mahdollinen kevätsää.  Me ollaankin oltu melkein koko päivä pihalla.  Mami aina ihailee rusketusta, kun se kuulemma tekee niin terveen ja hyvän näköiseksi.  Me yritettiin olla leevin kanssa auringossa, jos vaikka mekin rusketuttais ja näytettäis vielä paremmilta kuin jo nyt näytetään.  Tässä molemmista kuvat, että saatte arvioida, ollanko jo rusketuttu.  Tässä ensin Leevi.  Musta kyllä näyttää, että Leevi ois päin vastoin vaalentunu.  Mitä ootte mieltä?  Kyllä se kumminkin näyttää oikein hyvältä.

Tässä sitten minä.  Ei taida vielä näkyä?

Jos kiinnitätte huomion mun nenään, niin huomaatte, että se ainakin saisi ruskettua.  On nimittäin taas talvella muuttunut melkein vaaleanpunaiseksi (mua vähän hävettää, on aika tyttömäinen). No, muuten se on kyllä tosi hyvä nenä.  Rakastan haistelua ja voin lenkillä nuuhkia ihania tuoksuja vaikka kuinka kauan.  Niin kauan kuin mami taas komentaa eteenpäin.  Mami sanoikin, että musta vois tulla hyvä jäljestyskoira.  Pääsen kuulemma kokeilemaan, kun löytyy oikea kurssi, jossa voidaan mamin kanssa harjoitella. 

Tässä sitten ollaan yhdessä ruskettumassa meidän pihalla Leevin kanssa.

Valoa kaikille toivoo Nenä-Lassi

Jälkikirjoitus:  Koirat ei kullemma rusketu, saatiin sellaista palautetta.  Paitsi mun nenä.