Hammashuoltoa

Tämä  asia on akuutti.  Mulla on taipumusta hammaskiveen, viime kesänä poistettiin ja nyt on taas vähän.  Mami sanoi, että jos en ala hoitaa hampaitani, joudun taas siihen inhottavaan hammaskiven poistoon ensi kesänä.  En mene. Aloitin luun syönnin. Savustetun peuranluun, tarkemmin sanottuna.
Tässä ihan videokuvaa, Lassi ja luu. Siinä näette mun keskeneräisen tukka-asian, hapsottaa sieltä ja täältä.  Korjataan pian, lupas mami.  Mun taktiikka luun lähestymisessä on hitusen varovainen Leevin verrattuna.  Leevi hyökkää kimppuun ja pian on luu hävinnyt.  Mulla tää luun palanen on kestänyt nyt jo pari päivää, haudon sitä öisin mun kopassani patjan alla (ettei Leevi varasta, tietty).

Voi harmi!  mami latas sen videon, mutta se oli NIIN HIDAS, että se otettiin pois. Just kun musta olis tullut valokuvatähden lisäksi elokuvatähtikin!  No ei voi mitään.  Kuvitelkaa mielessänne, miten mun valkoiset ja HAMMASKIVETTÖMÄT hampaat rouskuttaa herkullista peuranluuta oranssinkeltaisen pyyhkeen päällä.

Laitettiin sitten yhdessä tuumin tähän tämä kuva kun mä vetäydyin mun koppaan mietiskelemään tätä videoasiaa ja nukkumaan päivänokosia mun luun kanssa.  mami sanoi, ettei oo niin isoa murhetta, etteikö päivänokoset korjaa asiaa, ainakin vähän.  Voi että mä näytän sekavalta, kun mun frisyyri on vielä kesken.  Älkää välittäkö!

t. Lassi Luumies