Olematon mahatauti

Hei taas,

tässä kuvia kun mun turkki on MELKEIN valmis.  Siis melkein, kun vielä on aika monta hapsottvaa karvaa, jotka pitää siistiä.

Tää  ei ole ehkä paras kuva mun turkin kannalta, mutta mä halusin sen tähän, kun siinä on mukana mun rakas vinkuleluni Herra Kettu.

Tästä näette vähän paremmin mun hoviparturin (mami) saksenjäljen.  Hieman epätasainen se on, mutta kyllä olo on paljon viileempi kuin ennen.

Tänään me oltiin rokotusreissulla eläinlääkärissä Leevin kanssa.  Ei meitä rokotettu, kun molemmilla oli vähän lämpöä ja kuulemma vähän pinkeä masu.  Eläinlääkäri päätteli, että meillä on mahatauti ja antoi lääkettä mukaan.  Mami alkoi sitten kotona pohtimaan, että voiko olla mahatauti, jos ruoka maistuu hyvin (ollaan nykyään suorastaan suursyömäreitä, jopa Leevikin), eikä oo ripuli eikä okseta yhtään.  Sitten mami soitti toiselle eläinlääkärille, joka sanoi, että lämpö voi nousta pienelle koiralle pelkästä jännittämisestä.  Ja kyllähän te Leevin tiedätte, se tärisee varmuuden vuoksi jos on mitään jännittävää tulosssa.  Ja pakko myöntää, etä kyllä se lääkäripaikka haisi niin pelokkaalle, että munkin häntä viisti maata koko ajan.  En olisi halunnut näyttää, että muakin vähän jännittää, mutta kun toi pahuksen häntä paljastaa mut joka kerta.  No, nyt sitten mennään toiselle eläinlääkärille pian ja saadaan se rokote.

Nyt tää eläinlääkäriasia sotki meidän tarinankerronnan niin, että siirretään lomamuistelot seuraavaan kertaan.

nauttikaa elämästänne, niin mekin tehdään

t. Lassi