Kesäjuttuja

Nyt saa madot kyytiä (jos niitä meissä nyt edes on), kun tänään alkaa matokuuri ennen rokotusta.  Mennään meidän vakkari eläinlääkärille rokotukseen , ja mami lupas, ettei enää tee uusia kokeiluja näinkin tärkeässä asiassa.  Eli uudet eläinlääkärit on nyt koetu ja vanha hyväksi havaittu.  Eläinlääkärit ei noin yleisesti kuulu mun suosikkeihin, mutta nyt kokemusta rikkaampana voin sanoa, että se meidän oma eläinlääkäri on kyllä tosi kiva. 

Niin se kesäloma.  Me saatiin Lassin kanssa viettää aikaa meidän kesämökillä.  Siellä on kyllä tosi hyvä olla.  Tässä muutamia otoksia.

Tässä mä grillan itseäni laiturilla.  Lassi ei koskaan grillaa muuta kuin makkaraa, se viihtyy visusti varjossa.  paitsi silloin kuin mami menee uimaan, se on hätätapaus.

Tää kuva on otettu yöllä.  Silloin kaikkien piti lähteä kovalla kiireellä rantaan ja mäkin luulin, että siellä on jotain tosi jännää.  Vaikka mä miten kiertelin ympäri, en löytänyt edes hiirtä enkä sitä meidän sorsaperhettä.  Vain auringonlaskun.  Mitä siinä sitten on niin jännää?  Lassi taiteellisempana meistä kai tajus siitä jotain ja seisiskeli haaveellisena (unisena?) kalliolla pitkät tovit.  Se varmaan mietti, että onko tää unta vai ei.

Tässä sitten se sorsaperhe.  Tää emo ja sen kolme poikasta kävi moikkaamassa meitä pitkin kesää montakin kertaa.  Ne tuli tosi lähelle eikä pelänneet meitä yhtään.  Kai meistä huokuu hyväntahtoisuuden henki ja lempeyden aura.  Vaikka aluksi vähän muodon vuoksi haukuttiinkin, ei sekään haitannut.  Ja sitä paitsi, pitäähän vieraita tervehtiä asianmukaisesti.

Mutta nyt meitä odottaa lihanmakuiset pureskelutabletit, varokaa madot ja suolinkaiset!

Moi, mä meen nyt

t. Leevi