Mä olen muuttanut suhtautumiseni veteen. Aina olen tykännyt juoda sitä, se ei ole muuttunut. Mutta ulkoisesti vesi on ollut mulle kauhistus. On se kumma, miten mieli voikaan muuttua pienellä koiralla. Sillä nyt sanon teille että tykkään vedestä, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Tämä muutos sai alkunsa siitä, että meidän pesupäivä sattui olemaan tänään ja nythän on tosi kuuma. Olo oli koko päivän tukala ja kieli lepatti viilennystä mun elämään. Kaikki muuttui kertaheitolla, kun mami nosti mut ammeeseen ja pesi mut. Nyt on olo NIIN hyvä ja viileä, että nautin joka solulla elämästä ja riehumisesta. Vesi on taivaan lahja ja nyt voi olla, että nautin tästä lahjasta mökillä jopa niin, että kahlaan uimaan. Ainakin kastelen tassut, voi olla että jopa pulahdan pikaisesti järveen! Mami sanoi että se on musta ylpeä, kun pystyn muita mutkitta muuttamaan piintyneen mielipiteeni uuteen tarpeen tullen. Se ominaisuus on hyvän elämän kulmakivi, sanoi mami.
Tässä kuvia veden virvoittavasta vaikutuksesta kahteen pieneen pörrääjään.
 |
| Rapsuta mua! |
Kohta pakataan reput, startataan auto ja lähdetään kesälaitumille, puhtaina ja muutenkin hyvin valmiina uusiin seikkailuihin!
Voikaa hyvin, toivoo Vesipeto-Leevi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti