me oltiin TAAS matkalla. Nyt mentiin vähän kauemmas ja oli pitkä matka. Mutta, ihmeitten aika ei ole ohi, niin kuin mamilla on tapana sanoa. Leevi matkusti koko matkan (5 tuntia) ihan rauhassa, eikä tärissyt yhtään. Olis ihanaa, jos Leevistäkin on vihdoin tullut rautahermoinen autoilija, joka tyynesti torkahtaa, kun auto lähtee kotipihalta. On nimittäin paha mieli munkin autoilla, kun velipoika tärisee vieressä kuin haavanlehti. Näin muuten mökillä, miten haavanlehti tärisee, ja se on kyllä osuva vertaus. No, ne ajat on varmaan nyt ohi, ja me kaikki voidaan rennosti matkailla vaikka joka päivä. Paitsi, että mä en kyllä muuten ole niin innoissani siitä matkailusta. Varsinkin lähteminen on mulle hankalaa, kun mä niin mielelläni olisin vain kotona. Pitää kuitenkin muitten mieliksi lähteä mukaan. (enkä mä voi yksinkään jäädä, mua alkais aika pian pelottaan).
No, meillä oli tosi kiva matka, tapahtumia täynnä. Ehkä kesän paras reissu mun mielestä.
Tässä muutama kuva, kun me nautitaan lomasta.
Sillä matkalla oli kaksi jännitävää asiaa, enkä mä oikein osaa päättää, kumpi olis ollut jännempi. Mä kerron ne molemmat. Ensinnäkin mami jätti meidät Leevin kanssa hoitoon. Hyppäs autoon ja lähti kauppaan (oikeasti juhliin, kyllä mä sen tiedän, mutta olin ihan kuin en olis tiennnyt). Meillä oli kuitnekin ehkä maailman paras hoito sillä aikaa, eikä mulla ollut yhtään ikävä. Se toinen juttu oli se kun mami kiipesi katolle. Olen kai jo aikaisemminkin kertonut, ettei mami ole kiipeilijöiden sukua ja olin varma että se tulee tikkaat kaulassa alas. kaikki meni tässäkin tapauksessa hyvin. Jos tästä jotain voisi oppia, niin sen, että etukäteen ei kannata huolehtia mistään. Nytkin mami tuli kaupasta (juhlista) ja katolta takaisin ilman mitään ongelmia.
Kohta me taas lähdetään. En tiedä minne, mutta reppuja pakataan jo.
Onnellisia retkiä teillekin!
toivottaa reissukoira Lassi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti