Mun uusi herkku on Parmankinkkutikku. Niitä saa eläinkaupasta ja voi pojat kun se on hyvää! Siinä riittää puuhaa vainka kuinka pitkäksi aikaa ja kun semmonen ihana lihanpala vihdoin irtoaa luusta, se on juhlaa. Meidän tikkujuhlat meinas kariutua siihen, kun me oltiin taas mamin kauppareissun aikana riehaannuttu ja pöllytetty vanhan vahtityynyn sisälmyksiä lattialle. mami tuumas stooalisen tyynesti, että sellasta sattuu ja anto kaikesta huolimatta tikut meille järsittäväksi. Tässä näette, miten ne tyynytupot vähän häiritsee mun herkuttelua, kun ne tarttu tikkuun kiinni. Mä vielä haluun sanoo, ettei me tahallaan tehdä tuhojamme, me vaan innostutaan juoksemaan ympäri huonetta ja siinä samalla mun hampaat aina vähingossa tarttuu tyynyyn.
 |
| Leevi, tikku ja tupot |
Lassikin tykkäs parmantikusta kovasti.
Nyt mä oon sitten joutunu suihkuun monta kertaa päivässä, kun oon niin kuranen. Onneksi oon musta, niin lika ei näy kovin hyvin (muuten joutuisin suihkuun vielä useammin). Lassin pelastaa suihkulta useimmmiten se, ettei se tule ulos. Olkkarin matolla pysyy puhtaana.
Mä oon pakahtua onnesta, kun saan juosta ympäri pihaa touhureissuillani ja sitten pääsen välillä sisälle moikkaamaan mamia ja Lassia ja taas pääsen ulos. Voisko elämä enää hemmotella mua enempää?
Kyselee Leevi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti