Lassi ja sen nenä

Mä oon vähän turhautunut.  Oltiin pitkällä kävelyllä ja se ei ollu kivaa.  Ensinnäkin inhoaan märkää ja kylmää vettä, joka kastelee mut läpimäräksi (tosi ISOJA lätäköitä!) ja toiseksi kuka hölmö ripottelee tien täyteen teräviä hiekoituskiviä, niin että pikkukoiran kulku on mahdollisimman ikävää.  Ja komanneksi on sitten toi Lassi ja sen nenä.  Meillä meni melkein kaksi tuntia siihen tunnin lenkkiin kun Lassin piti nuuskia joka ikinen ruohonkorsi ja heinätupsu, joka oli paljastunut lumen alta.  Ja sitten se bongas hiirenhajuja varmaan metrin välein ja seisoi nenä heiluen paikallaan eikä suostunut liikkumaan mihinkään.  Haloo!  Hiiriä onj joka paikassa, mitä ihmeellistä niissä nyt on. Sillä välin mä tärisin keskellä tietä (vähemmän hiekkaa ja lätäköitä) kylmissäni ja halusin kotiin. 

Tässä kuva eiliseltä Seurasaaren reissulta, jossa Lassi on taas haistanut ties mitä.  EIlen se ei mua haitannut, kun ei ollu niin märkää ja polku tuntu kivalta tassujen alla.

Kyllä mä Lassi susta tykkään ihan hirveesti, vaikka sä otit tänään mua hermoon ihan satasella.  Ja sitten saatiin vielä makaronilaatikkoa, josta en yhtään tykkää.  Lassi tykkää.  No, mami lupas mun mielen virkistykseksi paistaa illalla merimiespihviä (mun herkku) eikä meidän tarvi enää tänään mennä kävelylle vaan voin fiilistellä ihan vaan omalla pihalla. Aina ei voi olla paras päivä.

Paista aurinko!

toivoo Leevi -Herkkätassu